Pari vuotta sitten Jonna Henninen , 44, alkoi maalata isoäidiltään perimillä öljyväreillä ja maalaustarvikkeilla. Ensimmäistä tauluaan maalatessa hän ei arvannut, että teoksia syntyisi monta tai että niistä koottaisiin jonakin päivänä näyttely.
Turkulaisessa Kehys & Galleria Funkraamissa avautui marraskuussa Hennisen Näe meidät! Kuule meidät! -taidenäyttely.
– Muistan, että ensimmäisiä kertoja maalatessani koin painetta siitä, miltä valmis teos näyttää. Onko lopputulos riittävän hyvä ja taiteellinen? Jossakin vaiheessa uskalsin päästää irti ja aloin purkaa kankaalle itseäni ja senhetkistä tunnetilaani.
Hennisen siveltimenvedoista syntyi kasvoja, joista paistaa monenlaiset tunteet, kuten kauhu, pelko tai viha. Näyttelyn kantavana teemana on lähisuhdeväkivalta, jota Henninen on kokenut aikoinaan myös omassa elämässään.
– Maalatessa olen käsitellyt paitsi omia henkilökohtaisia kokemuksiani, myös ympärillä tapahtuvia asioita. Työni lasten ja perheiden parissa on tuonut aiheen lähelle, Henninen toteaa.
13 vuotta Kaarinassa ja Piikkiössä asunut Henninen on tehnyt pitkän työuran varhaiskasvatuksessa. Viime syksynä hän muutti Piikkiöstä vanhaan kotitaloonsa Paimioon ja opiskelee parhaillaan sosionomiksi erikoistumisalanaan lastensuojelu.
Vaiettu aihe
Taidenäyttelyn lisäksi Henninen nähdään marraskuussa Teatteri Mundon lavalla Mitä helvettiä – Kertomuksia parisuhdeväkivallasta -näytelmässä. Parisuhdeväkivallasta kertova näytelmä on syntynyt taideterapeuttisessa ryhmäprosessissa yhdessä väkivaltaa kokeneiden kanssa. Lavalla nähdään sekä näyttelijöitä että kokemusasiantuntijoita.
Näytelmä tarjoaa parisuhdeväkivaltaa kokeneille mahdollisuuden sanoa ääneen sellaisia asioita, joista he eivät muuten uskaltaisi puhua.
– Jos joku vetää toista kadulla turpaan, paikalle kutsutaan poliisit ja asia selvitetään. Tilanne on huomattavasti monimutkaisempi, kun sama asia tapahtuu kotiseinien sisäpuolella. Se, että tekijä on uhrin läheinen, synnyttää häpeää ja syyllisyyttä, jotka monesti estävät hakemasta apua, Henninen kuvailee.
Hän toivoo taidenäyttelyn ja näytelmän herättävän keskustelua siitä, mikä ei useinkaan näy ulospäin. Harva tietää, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naiselle. Perheväkivallasta vaietaan, ja se tunnistetaan edelleen huonosti Suomen terveydenhuollossa.
Asiaan puuttumista vaikeuttaa se, että perheväkivallan uhrit mieltävät usein itse olevansa osasyyllisiä tilanteisiin ja ikään kuin hyväksyvät kohtelun omien virheidensä takia.
– Toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat ottaa sen puheeksi silloin, kun herää epäilys, että oma läheinen tai esimerkiksi naapuri kokee väkivaltaa. Jos ei muuta, niin ainakin se havahduttaa uhrin miettimään omaa tilannettaan, Henninen uskoo.
Hän toivoo aktiivisempaa puuttumista myös viranomaisilta.
– Eniten toivon sitä, että yhteiskunta heräisi tunnustamaan ja tunnistamaan tämänkaltaisen väkivallan olemassaolon. Kun mennään tilanteeseen ja uhri sanoo, että ei tässä ole mitään hätää, siihen pitäisi pystyä silti puuttumaan. Väkivallan uhri ei välttämättä uskalla sanoa siinä tilanteessa mitään muuta.
Parantava taide
Hennisen näyttely on esillä taidegalleria Funkraamissa kuukauden ajan. Taiteilija ja galleria lahjoittavat myytyjen teosten tuotosta 20 prosenttia Teatteri Mundon produktiolle, perheväkivaltaa kokeneiden hyväksi tehtävään työhön.
Henninen tunnustaa suhtautuneensa aluksi taideterapiaan skeptisesti. Yllättäen taiteesta on tullut kanava purkaa omaa pahaa oloaan. Sekä lavalla että maalatessa pintaan on noussut kauan sitten koettuja asioita, jotka hän oli sulkenut pois mielestään.
– En maalaa harrastamisen ilosta, vaan jokainen teos on syntynyt tarpeesta saada jokin asia ulos kankaalle, Henninen kuvailee.
– Uutta taulua aloittaessa minulla on yleensä selkeä mielikuva siitä, mitä haluan maalata. Useimmiten lopputulos on kuitenkin jotain ihan muuta. Teos ikään kuin tekee itse itsensä.
Näe meidät! Kuule meidät! -taidenäyttely Kehys & Galleria Funkraamissa 13.12 asti.
Mitä helvettiä – Kertomuksia parisuhdeväkivallasta Teatteri Mundossa 20.11–8.12.
