Viime keväänä koronan jyllätessä pahimmillaan folk-artisti ja lauluntekijä Lempi Elo (Lempi Saurén) pakkasi reppunsa ja muutti viikoksi Kirkkonummelle vanhan observatorion kupoliin. Siellä metsän keskellä hän äänitti yhdessä miksaaja Lauri Kalon kanssa esikoisalbuminsa Observatorio.
Kokemus oli poikkeuksellinen, sillä observatorion alueella sijaitsee myös Metsähovin radiotutkimusasema. Alueella ei saa käyttää lainkaan puhelimia, joten levyä äänitettiin pimenossa ulkomaailmalta.
– Ensimmäisen vuorokauden jälkeen katosi ajantaju. Oli tavallaan huojentavaa elellä uutispimennossa ja poissa ihmisten keskeltä. Välillä kävimme kävelyllä signaalikieltoalueen ulkopuolella katsomassa, onko tullut viestejä. Muuten emme poistuneet alueelta ollenkaan, 21-vuotias Lempi Elo kuvailee.
Levyä kuunnellessa hän pystyy edelleen palaamaan puolen vuoden takaisiin tunnelmiin. Kappaleiden taustalle on taltioitunut ohi lentävä kurkiaura ja sateen ropinaa.
– Oma päänsisäinen rauha kuuluu myös tulkinnoissa, artisti arvelee.
Sanat löytyivät ullakolta
Kaarinan lukion musiikkiteatterilinjalta valmistunut Lempi Elo on kotoisin Tarvasjoelta ja asuu nykyisin Helsingissä. Viisivuotiaana viulunsoiton aloittanut nainen ei suunnitellut itselleen artistin uraa, se tuli vahingossa.
Runsas vuosi sitten kesällä Lempi Elo teki ensimmäisen soolokeikkansa ystävänsä runokirjan julkistustilaisuudessa. Sen jälkeen esiintymiskutsuja alkoi tulla lisää ja häntä pyydettiin mukaan eri projekteihin.
Sooloprojektinsa lisäksi Lempi Elo vaikuttaa yhtyeissä Äiti Heresia ja Oakahtoakseh, joilta on myös ilmestynyt levy tänä vuonna.
Hän on säveltänyt ja sanoittanut yhtä lukuun ottamatta kaikki esikoisalbuminsa kappaleet. Useimmiten laulujen sanoitukset syntyvät bussimatkoilla, mutta levyn viimeisen kappaleen Päivän nousun sanat tupsahtivat esiin ullakolta sahanpurun keskeltä. Lempi Elo löysi perheen kesäpaikalta isoisälleen aikoinaan kuuluneen sodan aikaisen runokirjan.
– Suurin osa kirjan runoista oli hyvin poliittisia, mutta sitten siellä joukossa oli yksi hyvin kaunis runo, joka kertoo siitä, kun päivä nousee. En tiedä, kuka runon on kirjoittanut, mutta sanat päätyivät levylle.
Nuoren artistin musiikissa kuuluvat Kalevala ja kansanperinteet. Hän valmistautuu parhaillaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjan pääsykokeisiin. Haaveena on tehdä musiikkia myös tulevaisuudessa.
– Olisi mukavaa tuoda kansanperinnettä nykymusiikkiin, mutta en kauheasti usko suunnitelmiin elämässä. Pyrin elämään tässä hetkessä.
Yksikätisesti Kaarinassa
Lempi Elosta tekee poikkeuksellisen myös hänen instrumenttinsa. Pari vuotta sitten piano vaihtui matkoharmooniin, joka on kulkenut mukana keikoilla siitä asti. Useimmissa ihmisissä soitin aiheuttaa välittömän häh-reaktion.
– Juuri eilen olin saunomassa Sompasaunalla, ja siellä tuli puhetta musiikista. Ihmiset ihmettelivät, että mikä ihmeen matkaharmooni.
Matkaharmooni muistuttaa pianoa, mutta koskettimia on vähemmän. Harmoonissa ääni syntyy palkeita polkemalla. Soundissa kuuluu polkemisen äänet ja koskettimien lätinä.
Lempi Elolle matkaharmooni on tuttu lapsuuden kansantanssiharrastuksen kautta.
– Yhtäkkiä tajusin, että tässähän on minun instrumenttini. Olin soittanut pianoa niin monta vuotta, että se tuntui mukavalta vaihtelulta. Näin musiikin ihan uudella tavalla, kun instrumentti vaihtui.
Koronan takia Lempi Elo ei ole juurikaan päässyt soittamaan uusia kappaleitaan livenä. Sitten, kun maailman tilanne sen sallii, aikomuksena on tulla myös Kaarinaan keikalle.
Vuoden takaiseen esiintymiseen Kaarinassa liittyy yksi hänen parhaista keikkamuistoista. Lempi Elo oli kutsuttu esiintymään Kaarinan kaupunginvaltuuston tilaisuuteen. Juuri ennen keikkaa hän mursi kätensä.
– Soitin äkkiä ystävälleni, että voitko tulla auttamaan. Soitin yksikätisesti matkaharmoonia ja ystäväni säesti kitaralla. Keikasta jäi todella hyvä muisto, vaikka se ei mennytkään ihan niin kuin suunnittelin.
