– Ennen kuin osallistuin Runo-Kaarina-kisaan, en tiennyt, että on edes olemassa sellainen paikkakunta kuin Kaarina, naurahtaa Hyvinkäällä asuva Hanna Syrjämäki.
Muutama vuosi sitten hänen ystävänsä sattui kuitenkin vinkkaamaan Runo-Kaarina-kilpailusta. Syrjämäelle tuli tavaksi koota ja kirjoittaa joka kevät runokokoelma Runo-Kaarinaan. Se oli hänelle hauska keväinen harrastus.
Ensi kevääksi Syrjämäen on keksittävä muuta tekemistä: hän voitti esikoisrunoilijoiden tämänvuotisen kisan.
Erilleen ajautumisen kokoelma
Syrjämäki on ammatiltaan kätilö. Hänen runokokoelmansa nimi on Kaikukatve, ja nimi juontuu ultraäänitutkimuksista.
– On jotain, mitä ei voi nähdä mutta kaiun avulla kuulee – tai jää kuulematta, Syrjämäki toteaa.
Muutoin hänen työnsä ei suoraan näy runoissa. Vauvoja tai perheitä ei runoissa näy. Sen sijaan syvä yksinäisyys tuntuu läpi kokoelman.
– Syrjäytymisen teema kulkee näissä runoissa, erilleen ajautuminen ja se, miten henkilön sisäinen maailma jää muilta katveeseen. Minä-hahmo ei saa kontaktia muihin, vaan hän jää ulkopuolisuuden ja oman negatiivisen ajattelunsa kierteeseen. Tarvittaisiin joku tai joitakuita tuomaan hänet takaisin raiteille, miettii Syrjämäki.
Minä-hahmo on kuitenkin fiktiivinen, eikä Syrjämäki koe itse olevansa yksinäinen.
Kokoelmassa on perinteisten modernien runojen rinnalla luetteloita ja proosarunoa.
Kokoelma esimerkiksi alkaa aakkosjärjestykseen järjestetyllä ylistys-luettelolla: mukana on ylistys hanavedelle, kaaokselle, kaksoispisteelle, puutumiselle, pölylle ja välittäjäaineillekin.
– Halusin, että mukana on erilaisia tekstilajeja, jotta lukija pysyisi vireänä. Olen itse lukijana ahne, ja tahdoin ruokkia itseni kaltaisia, Syrjämäki kuvailee.
Turusta takaisin Kaarinaan
Runo-Kaarinan voittaja julkistettiin tänä vuonna Kaarina-talon pihalla eikä Turun kirjamessuilla, jotka on peruutettu koronaepidemian vuoksi.
– Kilpailu palaa oikeastaan nyt juurilleen. Ensimmäiset kahdeksan vuotta voittaja julistettiin Kaarinassa Vaparissa, kertoi Kaarinan kaupunginjohtaja Harri Virta.
Raadin puheenjohtaja Kari Levola esitteli, että kisaan tuli lähes sata kokoelmaa ja kärki oli jälleen erittäin tasokas. Yhdessäkään kokoelmassa ei käsitelty koronavirusta, vaikka sinällään aihe olisi ehtinyt mukaan. Runot tuli lähettää kilpailuun huhtikuun loppuun mennessä.
Runo-Kaarina-kilpailua on järjestetty yhteensä 28 vuotena.
– On mahtavaa, että teidän kaupunkinne järjestää tällaista kilpailua! kommentoi tuore voittaja.
Katkelmia kokoelmasta Kaikukatve:
– historiat ovat sameaa vettä, ja pitkät hihat peittävät kollektiiviset ranteet –
– olen alkanut surra etukäteen
ikään kuin tulevan murheen mittaa voisi näin lyhentää –
– yö, yksi näistä (yöyksinäistä) –
– parhaina päivinä olet ihmispeittoinen lohtuvalheeni
ja pahimmillaan vain yksityinen katumusharjoitus –
