Moni joutuu tekemään työssään päätöksiä, jotka ovat jonkun kannalta ikäviä ja herättävät siksi vastustusta. Lisäksi virheitä ja mokia sattuu, oli sitten kyseessä verovaroin toimiva organisaatio tai yritys.
Epäkohdista ja puutteista on tärkeää antaa palautetta eteenpäin, mutta suomalaiseen tapakulttuuriin on viime vuosina juurtunut ikävä tapa koristella kriittinen palaute ilmaisuilla, joiden tarkoitus on lähinnä nöyryyttää. Huomio vinosta liikennemerkistä tai kirjoitusvirheestä asiakirjassa ei tunnu riittävältä, ellei samalla esitetä epäilystä tekijöiden ammattitaidosta.
Negatiivista palautetta annetaan siksi, että epäkohtia korjattaisiin ja maailmasta tulisi parempi paikka. Mikäli tätä haluaa aidosti, palaute pitäisi antaa hyvässä hengessä, tai se tulee torjutuksi. Eivät ihmiset mokaa tahallaan. Monien ihmisten työ on kamppailua ristiriitaisten vaatimusten tulessa, ja ilkeilijä varmistaa vain sen, että ainakaan hänen toiveitaan ei jatkossa haluta pitää etusijalla.
Suuri osa ammattilaisista on oppinut jättämään piikittelyt huomiotta ja suodattamaan niiden seasta olennaisen asian esiin. Piikittely ei kuitenkaan ole reilua eikä järkevää. Käytännössä ilkeilevät palautteet eivät edes yritä tehdä maailmaa paremmaksi, vaan niillä levitetään pahaa mieltä, lietsotaan vastakkainasettelua ja saadaan oma itse näyttämään fiksummalta.
Toki on epäkohtia, joita ei saa muutetuksi, ellei ääntä kovenneta. Jos on joutunut merkittävien epäkohtien uhriksi, on vaikeaa pysyä ystävällisenä. Toisten ammattitaitoa vähättelevät kommentit eivät kuitenkaan saisi olla ainoa ja rutiininomainen tapa vaikuttaa asioihin.
Maria Kesti
