Kaarinalainen Petri Aarnio , 47, on niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä käsitettä nopea kauppareissu. Hänellä menee maitotölkinkin hakemiseen vähintään varttitunti, koska vastaan tulee joka kerta joku tuttu, jota pitää moikata.
– Vaimo välillä sanoo, että pitääkö kaikkien kanssa jäädä juttelemaan. Olen luonteeltani yltiösosiaalinen. Koen, että se on huonoa käytöstä, jos ei ehdi vaihtaa muutamaa sanaa.
Sunnuntaina Kaarina-mitalilla palkittu Aarnio on tuttu mies jalkapallokentiltä ja keikkalavoilta. Kaarina-mitalikin oli hänelle jo toinen, mutta ensimmäinen henkilökohtaisesti myönnetty.
Ensimmäisen kerran hän sai tunnustuksen 1990-luvulla Lipattomat-yhtyeen kanssa. Tällä kertaa mitali tuntuu vielä henkilökohtaisemmalta.
– Olen tunnustuksesta tietenkin hirveän otettu. Olen syntynyt Kaarinassa ja muuttanut elämäni aikana tasan 1,5 kilometriä. Suomi on täynnä hienoja paikkoja, mutta minulla ei ole ollut yhtään hyvää syytä lähteä täältä pois. Kaikki läheisenikin asuvat täällä pikkusiskosta appivanhempiin.
Rokkarin elämää
Teini-iässä Aarnio urheili ja haaveili ammattijalkapalloilijan urasta. Haave olisi voinut hyvin toteutua, mutta sitten parikymppisenä polvesta katkesi eturistiside. Loukkaantumisesta kuntoutuminen vei 1,5 vuotta.
– Nuorempana oli muutama viritys lähteä muualle pelaamaan, mutta se ei tuntunut oikealta. KaaPo oli se seura, jossa halusin olla.
Aarnio pelasi kaikkiaan kymmenen kautta edustuksessa. Hän, jos kuka on ytimiään myöten kaapolainen.
Muusikon ura tuli puolivahingossa. Lipattomat-yhtye perustettiin, kun jo entuudestaan tutut kaverit kohtasivat Kaarinan Nuorisoteatterissa. Muilla pojilla oli jo vankkaa bänditaustaa, Aarnio hyppäsi porukkaan uutena mukaan. Siitä alkoi laulajan ja tamburiinin soittajan ura.
Yhtye soitti ensimmäisen virallisen keikkansa Elofiestassa elokuussa 1992. Biisilistalla oli jo tuolloin Saunabiisinä tunnettu Paha ihminen , josta tuli myöhemmin radiohitti. Parhaimmillaan yhtye teki vuodessa yli pari sataa keikkaa, jos mukaan lasketaan myös teatterin kautta tulleet yksityisesiintymiset.
– Olihan se hauskaa elämää, mutta myös raskasta. Kaikilla oli kuitenkin työt ja opiskelut, jokin siinä yhtälössä kärsii aina. Jokainen ymmärtää, että jos tulet sunnuntaina aamuyöllä keikalta kotiin, niin maanantai on aika taputeltu, Aarnio muistelee rokkarin elämää.
Nykyisin Lipattomat tekee muutaman keikan vuodessa. Tupa on yleensä täynnä.
– On ollut hauska huomata, että alusta asti mukana olleet fanit tulevat keikoille edelleen ja tuovat nykyisin mukana myös lapsensa.
Unelma-ammatissa
Monet tuntevat Aarnion myös Koriston päiväkodista, jossa hän työskenteli 18 vuotta. Kolme vuotta sitten KaaPo ilmoitti palkkaavansa nappulatoimintaan ammattivalmentajia.
Jalkapalloa rakastavalle miehelle juniorivalmennus on ollut unelmapesti. Aarnion vastuulla on perhefutis, futiseskari sekä PT6- ja P7-joukkueet, eli kaikkein pienimmät kaapolaiset.
– Tämä ei tunnu oikeastaan työltä, vaan on pikemmin elämäntapa, josta saa korvausta, hän kuvailee.
Valmentajana Aarniota kuvaillaan rennoksi ja huumorintajuiseksi. Omasta mielestään hän on myös vaativa, mutta reilulla tavalla.
– Pitää olla hauskaa, vaikka ollaankin tosissaan. Lasten parissa työskennellessä pitää olla ikuisesti vähän Peter Pan, ei saa kasvaa aikuiseksi. Tietysti kasvatuksellinen näkökulma pitää olla.
Omasta kunnostaan Aarnio pitää huolta muun muassa pyöräilemällä ympäri vuoden. Miehellä ei ole ajokorttia eikä edes sähköpyörää.
– Minähän asun Kaarinassa. Mihin täällä tarvitsee autoa? hän toteaa, mutta myöntää välillä vilkuilleensa kateellisena työkavereiden sähköpyöriä.
– Heille olen kyllä sanonut, että sähköpyörä on laiskojen miesten pyörä. Ehkä sellainen on kuitenkin hankittava viimeistään siinä vaiheessa, kun reisistä loppuu voima, hän virnistää.
Petri Aarnio
- 47-vuotias syntyperäinen kaarinalainen.
- Kahden lapsen isä.
- Työskentelee päätoimisena valmentajana KaaPossa.
- Laulaa ja soittaa tamburiinia Lipattomissa.
- Pelasi KaaPon edustusjoukkueessa kausina 1991–1999 ja 2009.
- Pelannut lähes kaikkia pelipaikkoja, jopa maalivahtina silloin, kun ykkösveskari on saanut punaisen kortin.
