Media kykeni paperiaikakautena vielä ylläpitämään yhtenäistä todellisuutta eri maailmankatsomusten rinnalla. Nykyään informaatio leviää netin alustoilla, jotka kohdentavat tarkoilla algoritmeilla kunkin ihmisen datajalanjälkeen perustuvaa, profiiliin sopivaa sisältöä. Monenkirjavat näkemykset pääsevät esiin ja löytävät niiden ihmisten luo, joilla on valmiiksi samansuuntainen maailmankuva tai valmiuksia omaksua sellainen.
On syntynyt maailma, jossa suhde faktaan on uskonnon kaltainen: kaikki ovat eri mieltä siitä, mikä on totta, mutta kaikki kokevat olevansa oikeassa.
Netin algoritmit ovat oppineet niin nerokkaiksi, etteivät niiden kehittäjätkään tiedä enää täysin, miten ne analysoivat ja hyödyntävät netinkäytöstä jäävää tietoa. The Social Dilemma -dokumentissa Facebookin algoritmien kehittäjät valottavat, miten huomattavasti somet (joiden asema uutis- ja propagandalähteenä on monissa valtioissa merkittävä) ja hakukoneet tukevat yksilön omien näkemysten vahvistumista monipuolisen ja riippumattoman tiedon näkyvyyden sijaan.
Esimerkiksi Googlen hakukenttään kirjoittaessa ehdotukset määräytyvät muun muassa alueen, selaushistorian, iän ja sukupuolen perusteella. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, ettemme kohtaa netissä samoja asioita.
Oman todellisuuden haastamiseksi on kiinnitettävä huomioita siihen, millaisia vihjeitä itsestään nettiin jättää. Vieraiden ja vastakkaisten näkemysten hakeminen muuttaa nettitodellisuutta. Sivustojen ja hakukoneiden yksityisyysasetuksiin kannattaa tutustua.
Luotettavan tiedon tunnistaminen on kansalaistaito, jota on opetettava ja opiskeltava, koska tieto muuttaa toimintaa ja todellisuutta. Vaikka ristiriitaisen tiedon näkeminen on stressaavaa, se kasvattavaa. Onneksi todellisuus on paljon monimutkaisempi kuin se, mitä päivittäin luemme.
Vilja Eteläkoski
