Kyselyssä kysyttiin alakoulun nelos- ja vitosluokkalaisilta, yläkoulun 8.- ja 9.-luokkalaisilta sekä lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoilta, onko vanhempasi tai muu huoltajasi viimeisen vuoden aikana tarttunut sinuun niin, että on sattunut, töninyt tai ravistellut vihaisesti, tukistanut, läimäyttänyt, lyönyt nyrkillä tai esineellä, potkaissut tai muutoin satuttanut fyysisesti.
Lähisuhdeväkivalta kohdistui kyselyn perusteella useimmiten alakouluikäisiin poikiin tai teini-ikäisiin tyttöihin.
Noin 16% kyselyyn vastanneista alakoululaispojista oli kokenut, että oma vanhempi tai muu huolta pitävä vanhempi oli kohdistanut häneen fyysistä väkivaltaa. Saman ikäisillä tytöillä määrä oli vain puolet tästä.
Yläkoululaisista tytöistä vanhemman väkivallan kohteeksi oli joutunut 14%, pojista 9%.
Suurin ero tyttöjen ja poikien välillä oli lukiossa: 15% tytöistä oli joutunut väkivallan kohteeksi mutta pojista vain viidesosa verrattuna tyttöihin (3%).
Kaarinassa lukiolaistyttöjen kohtaama väkivalta oli kaksinkertainen verrattuna maan keskiarvoon. Muutoin luvut ovat samansuuntaisia koko maassa.
Lähisuhdeväkivaltaa pidetään vakavana väkivallan muotona, sillä kynnys hakea apua on uhrilla korkea ja väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä. Lisäksi väkivalta usein raaistuu ajan myötä. Lähisuhdeväkivalta lisää mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä itsetuhoisuutta, ja väkivaltaisessa ympäristössä kasvaneet ovat itse usein väkivaltaisia aikuisena.
