Töissä ja kotona piti olla aina sen sata projektia, ja jos ei aamuyhdeksään mennessä oltu viikonloppuisin jo käyty siellä sun täällä, niin päivä oli hiukan pilalla.
Mieheni, jota tämä säntäily yleensä vain huvittaa, saa minut aina kiehumaan sanonnalla, jonka hän säästää erityisesti niihin hetkiin, kun olen juuri hermostumassa. Se on ”mikäs hätä meillä tässä valmiissa maailmassa”.
No, kaikista maailman paikoista meidän piti tietysti muuttaa tänne, jossa tuosta ajatuksesta on tehty suorastaan taidetta. Paikallinen versio siitä on casse pas la tête , älä hajota päätäsi (tällä).
Täällä pelkkä aloittaminen vie paljon aikaa, eikä valmista välttämättä tule ikinä. Ranskalainen byrokratia on muutenkin hidasta, mutta kun siihen yhdistää Tyynenemeren kulttuurin, kahden tunnin lounastauot ja helteestä johtuvat hitaat liikkeet, yhdistelmään menee kärsivälliselläkin ihmisellä hermot.
Sellainen asia kuin wc-pytyn tiivisteen vaihto vie kolmesta viikosta kuukauteen (korjaisin itse, mutta en saa, koska muuten välitystoimiston ihminen ja putkimies olisivat toimettomia) ja työluvan uusiminen kolmesta neljään kuukautta. Lupaprosessia ei saa kuitenkaan aloittaa kuin kaksi kuukautta ennen luvan umpeutumista.
Kun prosessi on näin hidas ja esimerkiksi työlupa on oltava, on kehitelty mahtava väliaikaisten lupien menettely siihen rinnalle. Casse pas la tête!
Koska aina pitää olla pieniä projekteja, ajattelin maalata meidän asuntomme – itse, koska naapurin asuntoa maalasi hyvin hidas maalari kolme viikkoa, eikä minulla ole aikomustakaan viettää kolmea viikkoa päivisin evakossa tai olla kotona menettämässä hitauteen hermojani.
Lokakuussa aloitettiin keskustelu maalausprojektista. Marraskuun alussa oli rendez-vous , koska jostain syystä sellainen tarvittiin, ja joulukuun puolivälissä sain maalit. Maalarinteippiä sun muuta odottelen luultavasti ensi vuoden puolelle.
Tästä suivaantuneena aion maalata tämän huushollin kahdessa päivässä ja huutaa terassilla, että näin meillä päin nämä hommat hoidetaan. Ehkä siihen zen-ihmisyyteen on vielä hetken matkaa. Hyvää uutta vuotta 2021!
Jytta Poijärvi-Miikkulainen
Kaarinan Kehityksen aiempi toimitusjohtaja, joka asuu nykyään miehensä kanssa Uudessa-Kaledoniassa.
