Ilkka Vaura oli seitsemänvuotias matkustaessaan ensimmäistä kertaa Lappiin kesällä 1953. Viisihenkisellä perheellä oli pitkänokkainen Skoda, jonka takakonttiin pakattiin Sopu-teltta, retkikeitin ja eväitä.
– Teltta pystytettiin Kilpisjärven rantakoivikkoon, Saana-tunturin alle. Olimme odottaneet koko pitkän matkan, että näemme tunturien huiput, mutta taivas oli paksun sumun eli murkun peitossa, Vaura muistelee lapsena koettua pettymystä.
Sillä reissulla huiput jäivät näkemättä, mutta myöhemmin 74-vuotias Vaura on nähnyt ne monta kertaa.
Kaarinalainen Vaura asuu nykyisin liki puolet vuodesta mökillään Enontekiöllä Ketomellan kylässä Ounasjoen rannalla. Lokakuussa ilmestyi hänen kirjoittamansa teos Ounis – Paikan henki, joka valottaa historiaa ja elämää Ounastuntureilla.
Kirjan toinen tekijä, valokuvaaja Kari Autto, on alkuperäinen Ketomellan asukas kolmannessa polvessa. Rajavartiolaitoksen palveluksessa työskennellyt mies on kerännyt muistiin sukulaistensa ja kylän asukkaiden tarinoita menneisyydestä sekä esineistöä kotimuseoon.
Kirjassa kerrotaan muun muassa Ounastuntureita ympäröineen, 83 kilometriä pitkän rengasaidan rakentamisesta. Aita tunnetaan myös Kuolemanaitana, koska sen rakentamisella oli traagiset seuraukset sekä ihmisille että poronhoidolle.
Ihmiset vaikenivat vuosikausiksi tapahtumista, jotka johtivat ainakin neljän saamelaisen murhaan. Kirjassa tapahtumat on kerrottu niin kuin Autto on ne kuullut.
Ikuisuutenkukan perässä
Kirjan tekijät tutustuivat toisiinsa 20 vuotta sitten, kun Vaura oli ostamassa itselleen Lapista mökkiä. Ystävä kehotti häntä käymään Ketomellassa katsomassa tonttia. Oppaaksi lähti Autto. Vaura osti mökin ja miehistä tuli ystäviä tai väärtejä, kuten Vaura kirjassa puhuu.
– Sana tulee saamenkielestä ja tarkoittaa syvää, molemminpuolista ystävyyttä.
Vuosien aikana miehet ovat tehneet yhdessä useita retkiä tuntureille. Kirjassa kerrotaan Ketomellassa syntyneestä Joonas Ketolasta, joka kiipesi aikoinaan Pohjois-Ruotsin korkeimmaille huipulle hakemaan Ikuisuutenkukkaa eli peltsanunikkoa. Kukan uskottiin takaavan omistajalleen ikuisen onnen ja nuoruuden.
Yhdellä reissuistaan Vaura ja Autto etsivät tätä Ikuisuutenkukkaa, joka kasvaa nimensä mukaisesti korkealla Pältsa-tunturin rinteillä.
– Olemme sopineet Karin kanssa, että keväällä tehdään taas muutama reissu, jos vain miehissä henki pihisee, Vaura suunnittelee.
Kirja on syntynyt kunnianosoituksena paikallisia ihmisiä ja elämäntapaa kohtaan, mutta Vaura suosittelee kirjaan tutustumista myös kymmenilletuhansille turisteille, jotka vaeltavat Hetta–Pallas-reittiä vuosittain.
– Luulen, että suurin osa retkeilijöistä ei tiedä yhtään mitään alueen historiasta tai luonnosta.
Lappi opettaa nöyräksi
Lokakuun lopulla mökiltään palannut Vaura suunnittelee jo seuraavaa Lapin-reissua. Kotiin perheen luokse Kaarinaan on mukava palata, mutta muualla ollessa mieli kaipaa aina pohjoiseen.
Mökin ikkunasta näkyy joenuoma ja vastapäätä kohoavat Ounastunturit. Lumen ansiosta pohjoisessa ei ole edes kaamoksella pimeää.
– Se on aivan oma maailmansa. Kun makaa tunturin rinteellä, mielen täyttää vapaus. Tunturierämaa kaikkialla! Samanlaista karua kauneutta ja avaruutta voi löytää myös ulkosaaristosta.
Ennen eläkkeelle jäämistään Vaura haki Lapin tuntureilta rauhaa vastapainona työlleen. Hän työskenteli 15 vuotta Oulussa johtavana virkamiehenä, ja perusti sen jälkeen yhtiökumppaninsa kanssa turkulaisen viestintätoimisto Sanakunnan.
Vaura toteaa, että Lappi on opettanut hänelle nöyryyttä. Luonto pakottaa kohtaamaan ihmisen mitättömyyden suuren luonnon edessä.
– Olen ollut tilanteissa, joissa lämpötila laskee heinäkuussa yhtäkkiä viiteen asteeseen, taivas verhoutuu niin paksuun sumuun, ettei näe eteensä ja räntäsade piiskaa. Tuntureilla liikkuessa minulla on aina kartta ja kompassi mukana, en luota mihinkään muuhun.
Joulukaupungin keksijä ja Tove Janssonin opas
Kaarinalaiset tuntevat Ilkka Vauran erityisesti mielenkiintoisista luennoista, joita hän on pitänyt Kaarina-salissa. Miehellä riittää myös herkullisia tarinoita, joita hän ei ole koskaan julkisesti kertonut.
Harva tietää, että Vaura on Turku Suomen joulukaupunki -brändin keksijä. Talvella 1995 hän meni yhtiökumppaninsa Kari Veijosen kanssa Turun silloisen kaupunginjohtajan Armas Lahoniityn puheille, ja he esittelivät ideansa.
Turun kaupunginhallitus antoi siunauksensa tapahtumalle syksyllä 1996. Vauralle ja Veijoselle jäi kaksi kuukautta aikaa suunnitella joulukaupungin avajaiset ja hankkia tapahtumalle rahoitus.
– Laitoimme isoja ilmoituksia Turun Sanomien etusivulle, joissa yleisöä houkuteltiin avajaisiin lupaamalla 10 000 ensimmäiselle kävijälle Unicef-kynttilän. Avajaispäivänä jännitimme torin laidalla, tuleeko sinne ketään. Suosio oli niin suuri, että kynttilät loppuivat kesken.
Syksyllä ensi-iltansa saaneen Tove -elokuvan myötä mieleen on palautunut myös toinen mielenkiintoinen tapahtuma työuran varrelta. Kun Naantalin Muumimaailma avattiin vuonna 1993, vieraaksi kutsuttiin Tove Jansson . Muumimaailman tiedostuksesta vastanneen Vauran tehtäväksi jäi uuden muumipuiston esitteleminen kirjailijalle.
– Tove oli aivan ihastuttava ihminen. Kuljimme yhdessä kaikki Muumimaailman polut läpi. Mieleeni on jäänyt, miten hän kiinnitti huomionsa polun varressa olevaan suureen muurahaiskekoon. Hän oli aivan myyty, että muurahaiskekokin oli aivan polun varrella säilytetty.
