Yksinäisyys on sellainen lahja, jota tuskin kukaan toivoo. Riskiryhmäläisille ja mahdolliselle kissalle se on totinen paikka. Päättäjien toteamus pysykää perhepiirissä on lähinnä käsien pesua. Mistä sen perhepiirin taikoo, jos sitä ei ole? Ainoa piiri, joka auttaa meitä kaikkia joulunakin, on poliisipiiri.
Kaarinassa Pontelassa peruttiin eläkeläisten yhteinen puurojuhla, liian suuren osallistujamäärän vuoksi, koronaan vedoten. Ymmärrän kyllä kapasiteetin ja suositukset, mutta pakkoko sitä on yhdelle päivälle yrittää tunkea. Ahtaus on ollut ongelmana ilman koronaakin noin 120–130 kävijälle, joten järjestelykysymys se on edelleen. Kyllä eläkeläiset erottelun päivälle kestävät. Onhan meillä parhaimmillaan neljäkin eri yhdistystä kylää kohden, eikä harvennus varmaan talouttakaan kaataisi.
Eniten tämä peruutus koskee niitä, jotka eivät kuulu mihinkään yhdistykseen. Onhan jokaisella (vanhalla) puolueella omien eläkeläistensä jouluruokailut. Tätä mahdollista leimautumista moni vierastaa ja jää (turhaan) ulkopuolelle.
Ilmaisia eivät nämäkään ole, eikä kiellettyjä muiltakaan. Maksu yleensä on ulkopuolisilta korkeampi. Ei ko. peruutettu (ilmainen) puurojuhla maailmoja kaada. Osoittanee vaan ajatusmaailman suunnan.
Tietenkin tartuntoja vältetään, kun on yksin. Tai niin, meinasin unohtaa sen mahdollisen kissan. Tanskassa minkit antoivat henkensä yhteisen asian puolesta. Tukholmassa taas kuulemma sanotaan, että jos vastaantulijalla on maski, hän on ilmeisesti suomalainen. Haittanahan se ”finni” aina on, oli kyseessä sitten poski tai maski.
Onneksi Joulun Sanoma on kaikille yhteinen. Se antaa meille toivoa. Sillä tavoite ja päämäärä on kaikille sama. Joka ilta olemme sitä päivän lähempänä. Se tilaisuus on kaikille samanlainen. Siellä ei jäsenkirjaa tutkita eikä käteinen kelpaa. Paperiraha palaa ja kova raha sulaa. Köyhä, yksinäinen vanhuskin tuntee olevansa taivaassa, tasavertaisena.
Maailma pursuaa älyä, tietoa, taitoa ja suurta viisautta, mutta pienen pieni virus saa sivistyksen polvilleen ja nostamaan kädet ylös. Ainoa hyvä asia on tuo polviasento ja katse ylöspäin. Siellä on Hän, suuri auttaja, joka kuitenkin kaiken määrää ja antaa tapahtua, armostaan, ei meidän ansiosta. Joulua kaikille!
Kalevi Pirttijärvi
Monien merien matkaaja
