Frans Joosefin maa eli Lomonosovin maa on Venäjälle kuuluva saariryhmä, joka sijaitsee Barentsinmerellä Siperian ja Grönlannin välissä. 1890-luvulla pohjoisnavalle pyrkinyt norjalainen naparetkeilijä Fridtjof Nansen joutui talvehtimaan matkakumppaninsa Hjalmar Johanssenin kanssa näillä saarilla. Nansen kirjoitti yhteensä kolme vuotta kestäneestä matkasta Yön ja jään matka -matkakertomuksen.
Tänä vuonna taiteilijoista ja muutamasta muusta kiinnostuneesta koostuva joukko tekee samassa hengessä retkeä Suomessa. Kokemustensa pohjalta retkikunta laatii Lomonosovin maan postinumero -vaelluskuunnelmaa, joka pohtii, miten ihmiset, joilla on erilainen suhde maahan, pystyvät yhdessä rakentamaan kasvualustaa hyvälle tulevaisuudelle.
Viime viikon tiistaina aamulla retkikunta souti Harvaluodosta Pyölinrannan leirikeskuksesta Paraisille Lielahteen ja käveli sieltä Kuitian tilalle.
– Alun perin meidän oli tarkoitus tutustua Tuorlassa Livian maaseutuoppilaitokseen ja soutaa sieltä Lielahteen, kertoo Katri Puranen retkikunnasta.
Livia siirtyi kuitenkin etäopetukseen, ja vierailu peruuntui. Ryhmässä sattui kuitenkin olemaan Markku Tulenkari, joka oli tehnyt töitä teatteriprojekteissa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kanssa. Uusi yöpymispaikka löytyi Pyölinrannasta.
Retkikunta nukkui ulkona teltoissa.
– Itselläni oli kaksi makuupussia päällekkäin, ja hikoilin, koska oli niin kuuma, Puranen naurahtaa.
Paraisille soudettiin kirkkoveneillä. Apuna olivat Kaarinan urheilijoiden soutujaoston soutajat, kipparina Hannu Kärki.
– Sää oli todella kaunis ja tyyni. Oli hienoa ryhtyä soutamaan auringon noustessa, Puranen kertoo.
Hän kehuu kaarinalaissoutajien asiantuntevuutta. Soutaminen sujui kevyesti ja matkaan taittui alle kaksi tuntia kolmen tunnin sijaan. Lisäksi kippari komensi ajoittain pitämään taukoja, joiden aikana nautittiin maisemista.
Ryhmään kuuluu seitsemän vapaata taiteilijaa esittävän taiteen ja kuvataiteen puolelta, luomuviljelijä sekä ilmastonmuutoksen asiantuntija Ilmatieteen laitokselta. Neljällä eri vaellusretkellä tavataan maankäytön ammattilaisia ja kirjoitetaan matkapäiväkirjoja. Myöhemmin kokemukset kirjoitetaan kuunnelmaksi, joka julkaistaan verkossa.
Käsikirjoituksen laatimiseen on saatu Koneen säätiön apuraha. Parhaillaan ryhmä hakee rahoitusta kuunnelman äänittämiseen ja julkaisemiseen.
Kuunnelman on tarkoitus olla vapaasti saatavilla ja kuunneltavissa esimerkiksi pelto- tai metsätöissä tai luonnossa vaeltaessa. Lisäksi se voi toimia seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa keskustelun virittäjänä.
