Mielipitei: Pienen tytön joulu

0

Joulu juhlista jaloin, sanoi vanha kansa. Kaikki säästettiin jouluksi: lakat, hyvät syötävät ja rahaa sukan varteen laitettiin. Tämä sai alkunsa pula-ajasta, kun kaikki oli kortilla, voi ja kahvi tiskin alla. Miehet oli rintamalla, kaikki piti antaa pois, vaikka nälkä kodissa kuinka suuri ollut ois.

Muistan että jouluksi koti siivottiin, katosta lattiaan havuluudalla ripsuttiin. Ruokia laitettiin, karjalanpiirakoita leivottiin, paistia ja joulupullaukkoja tehtiin, torttuja väännettiin. Sekahedelmäsoppaa ja riisipuuroa hellalla käänneltiin, ettei pohjaan pala. Joulukinkku, oma kasvatettu sika tapettiin. Lihat suolattiin. Suolasieniä keitettiin ja salaattia tehtiin.

Aattona joulukuusi, pieni, orteen haettiin ja sormen pituisia kynttilöitä sihen langalla sidottiin. Joulukoristeet oli leikattu paperista ja karkkeja roikkui narussa. Tähti kuitenkin oli latvassa. Joskus pukki tuli ja silloin kynttilät sytytettiin vain 10 minuutiksi, kun jälleen sammutettiin, ettei kuusi pala.

Pienet oli pukin tuomiset –  talvilakki, nenäliina, sukat, mutta pieni sydän kaipasi niin nukkea, kiiltokuvia, jotain leikkikalua, kaunista, pientä omaa tavaraa. Hartain toive oli pikkusisko, kun entinen kuoli pienenä. Elämän leikit oli niin kovin yksinäisiä.

Isä vammautui sodassa ja käytti alkoholia, sitä pikku tyttö pelkäsi ja aikaisin sänkyyn kiipesi. Yritti hiljaa nukkua ja kyyneleitään salata. Äiti hiljaa siunasi Levolle laske Luojani, armias ole suojani, ja samalla varoitti: Ollaan hiljaa, että saadaan isä nukkumaan ja rauha maahan palaamaan.

Jouluaamuna karja hoidettiin ja kaunis liina pöydälle laitettiin. Radiosta joulukirkkoa kuuntelimme, pyhäpuvuissa hiljaa istuttiin. Oli kaunista laulu enkelten ja evankeliumi sulatti sydämen.

Onneksi oli leipää ja lämmintä, ulkona joulumaisema, lunta puoli metriä ja pakkanen paukkui nurkissa. Jalassa oli huopatossut ja kello soi aisassa, kun Tapanina käytiin vierailulla. Koko suku oli lähellä, vain muutama kilometri mökkien välillä. Mikä sielujen sympatia ja taakkojen kantaja, on sukulainen aivan käden ulottuvilla. Sitä kaipaan täällä mieron tiellä ollessa ja kiitän Jumalaa heistä jokaisesta.

Saa yhdessä iloita joulusta tästä, ystävistä teistä rakkaista, perheestä, siis koko elämästä.

Terttu Rintala

Pienen tytön joulu kertoo lapsuudestani Pohjois-Karjalassa sodan jälkeen. Runo on julkaistu kokonaisuudessaan runokirjassani Elävää vettä, aamoria ja huumoria.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of