Monessa organisaatiossa on päätetty, että henkilöstö ei tänä vuonna kokoonnu yhteen joulun alla. Juhlat on peruttu, arkea vain jatketaan eteenpäin.
Ratkaisu on huono. Joulun alla työyhteisöissä on yleensä havahduttu kiittämiseen ja prosessoimaan koko vuotta. Nyt tätä tarvittaisiin vielä enemmän kuin ennen: poikkeusaika on vaatinut ja vaatii venymistä, tuo turvattomuuden ja stressin kestämistä, työmäärän holtitonta kasvua ja töiden menettämistä.
Moni esimies on keskittynyt otsa rypyssä siihen, että selvitään käytännön ongelmista. Samalla on unohtunut, miten paljon helpommin ja nopeammin ongelmista selviää, kun tekijöillä on hyvä mieli, työstä saa olla ylpeä ja kriisejä on työstetty.
Vain mielikuvitus on rajana sille, miten tänä jouluna voitaisiin pysähtyä hetkeksi työyhteisöissä. Työntekijät voivat lähteä yhdessä tai oman yksikön kesken luontopolulle ja saada lopuksi take away -luksuslounaskassin. Tai kukin ostaa työpaikan varoilla itselleen herkkuja, ja niitä syödään etätapaamisessa.
Työntekijöiltä voi kerätä nimettömästi kommentit, mikä oli tänä vuonna hienoin ja kauhein kokemus töissä. Etäpalaverissa muut arvaavat, kenelle kukin kokemus kuului. Etukäteen jokainen voi kirjoittaa jokaisesta nimettömästi kehun, ja ne luetaan ääneen Teams-palaverissa. Tai jokainen kertoo itsestä kaksi totuutta ja yhden valeen, ja muut arvaavat, mikä oli valetta. Ideoidaan, miten kävisi, jos tällä porukalla joutuisi autiolle saarelle.
Tästä karmeasta vuodesta selvittiin, joten eiköhän selvitä seuraavastakin. Silloinkin, kun lappu joudutaan laittamaan työpaikan luukulle, työntekijät ansaitsevat kiitoksensa ja kannustuksensa tulevaan.
Maria Kesti
