Kylässä oli kaksi hotellia, joista toinen oli täyteen varattu. Majoitumme Diamond-nimiseen hostelliin, joka oli nimestään huolimatta kaikkea muuta kuin timantti. Huone oli likainen ja lakanat haisivat siltä kuin ne olisi pesty viimeksi edellisjouluna. Kun sammutimme valot, sängyn alla rapisi. Huoneessa oli torakoita.
Olen joskus ollut pahimman luokan jouluhössöttöjä. Imellytin hikipäässä laatikoita ja näpersin piparkakkutaloa tavoittaakseni sen taianomaisen tunnelman, jonka muistan lapsuuden jouluista. Kaikesta höösäämisestä huolimatta, joulu ei koskaan vastannut ihan odotuksia.
Ensimmäinen ulkomailla viettämäni joulu opetti, ettei jouluun kannata ladata niin paljon odotuksia. Oivalsin hotellihuoneessa suolakeksejä syödessäni ja kirjaa lukiessani, että en oikeastaan kaipaa joululta mitään muuta.
Tästä joulusta tulee monelle poikkeuksellinen. Traditiot menevät uusiksi, kun ei pääse joulukirkkoon eikä joulurauhanjulistukseen. Läheisetkin ovat ehkä vain puhelimen päässä. Etukäteen se voi tuntua masentavalta, mutta joskus tekee hyvää päästää irti totutusta. Jos ei muuta, ainakin perinteitä osaa arvostaa ensi jouluna uudella tavalla.
Lasten takia en ole pystynyt luopumaan kaikista jouluvalmisteluista. Aina, kun stressikäyräni meinaa nousta, palaan mielessäni thaimaalaiseen hotellihuoneeseen. Lohdutan itseäni, että vaikka en saanut hankituksi tänäkään vuonna joulukuusta, ainakaan meillä ei ole torakoita.
Hyvää joulua!
