Pääkirjoitus: Ryppy aikajanassa

0

Päättyvän vuoden Kaarina-lehtien läpi käyminen vuosikoostetta varten oli häkellyttävä kokemus (s. 6–7). Alkuvuoden 2020 uutiset – ajalta ennen koronaepidemian rantautumista Suomeen – tuntuivat tapahtuneen jo vuosia sitten. Kaukaiselta tuntui myös viime kevät, kun koronaepidemia oli vasta alussa.

Päättyvä vuosi on vaikuttanut tavallista pidemmältä, mutta arkistolehtiä selatessa tajusin itse kouriintuntuvasti, että lopulta kyse oli vain yhdestä vuodesta muiden joukossa. Ihmiskunnan ja maapallon historiassa on ollut huomattavasti rankempiakin ryppyjä aikajanassa. Koronavuosi jää taakse ja muuttuu menneisyydeksi niin kuin muutkin vuodet: yksilöt ja yhteiskunnat selviytyvät kukin tavallaan, kriiseistä syntyy maaperää uudelle.

Kun koronaepidemia alkoi, kirjoitin Kaarina-lehden pääkirjoitukseen ihmisten kriisireaktioista, siitä, miten esimerkiksi jotkut muuttuvat tarmokkaiksi, toiset lamaantuvat, kolmannet syyttelevät, neljännet kieltävät kriisin. Kirjoitin myös, että ennen pitkää useimmissa syntyy vastareaktio.

Moni ihmettelee nyt epäuskoen sitä, mitä itse ajatteli ja tunsi keväällä. Miten saatoinkin ottaa niin tosissani koronarajoitukset, tai miten saatoin vähätellä niitä? Mikäli tunnistat itsessäsi tämän ilmiön, on hyvä tietää, että et vielä ole perillä. Vasta kun shokin sanelema ensireaktio ja sen vastareaktio ovat ohi, on mahdollista nähdä, mitä koronakriisistä todella ajattelemme ja miten se vaikuttaa pysyvästi kaarinalaisiin, suomalaisiin ja maailmaan.

Jos muuten paperilehdet on jo vienyt paperinkeräykseen, Kaarina-lehden digiarkisto on luettavissa digitilaajille Lehtiluukun sivustolla. Kannattaa käydä selailemassa tätä historiallista vuotta – ja toivotaan, että vuosi 2021 jäisi historiaan lyhyemmän tuntuisena kuin vuosi 2020.

Maria Kesti

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of