Pirkko Bergerin lapsuudenkodin pihassa Littoisissa komeilee parikymmentä metriä korkea kuusijätti. Berger muistaa yhä, kun hänen vanhempansa 50 vuotta sitten ostivat kuusentaimen ja istuttivat sen rintamamiestalonsa pihan perälle. Kuusen mukana tuli laatta, jossa oli teksti: Kotikuusi istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana.
Kotikuusia pidetään Helsingin Kaivopuistossa kasvavan Itsenäisyyden kuusen perillisinä. Itsenäisyyden kuusi kylvettiin nimensä mukaisesti Suomen itsenäistyessä vuonna 1917.
50 vuotta myöhemmin Suomen itsenäisyyttä juhlistettiin istuttamalla 30 000 Itsenäisyyden kuusen siemenistä kasvatettua jälkeläistä, kotikuusta. Kampanjan takana oli SOK (Suomen osuuskauppojen keskuskunta), joka myi kymmeniätuhansia kuusentaimia laattoineen itsenäisyyden kunniaksi. Littoisten Verkakylässä kasvava kuusi on yksi näistä.
– Olisi kiinnostavaa tietää, paljonko kotikuusia on vielä jäljellä. En usko, että kovin montaa, Berger pohtii.
Hänen tyttärensä yritti selvittää aikoinaan Suomen Luonto -lehden kautta kuusen lajia.
– Jokin jalokuusi tämä on, koska neulaset ovat pehmeät, mutta tarkemmin en tiedä, Berger harmittelee.
Kuusi saa kasvaa rauhassa
Bergerin vanhemmat olivat kotoisin Karjalasta. Evakkomatkan päätteeksi he asettuivat asumaan Varsinais-Suomeen ja saivat lunastusoikeuden Littoisten kartanon mailla sijaitsevaan peltotilkkuun, jossa he viljelivät muun muassa vehnää ja sokerijuurikasta. Vuonna 1947 isä alkoi rakentaa tontille rintamamiestaloa eläkepäiviä ajatellen.
Itsenäisyyspäivä oli perheessä tärkeä juhlapäivä. Vuonna 1902 syntynyt isä toimi aikoinaan suojeluskunnassa ja äiti lottana.
– Itsenäisyyspäivänä kotimme jokaisessa ikkunassa paloi kaksi kynttilää ja lippu liehui salossa. Istuttamalla kuusen he halusivat varmasti kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä, Berger arvelee.
Nykyisin Littoisissa sijaitseva talo toimii Bergerin ja hänen perheensä kakkoskotina. Perhe on päättänyt, että kuusi saa kasvaa nykyisellä paikallaan niin kauan kuin se säilyy elinvoimaisena. Viralliseksi joulukuuseksi se ei enää kelpaisi, sillä oksisto on toiselta puolelta hieman harva. Kuusen vieressä kasvoi aikoinaan kaksi isoa koivua, jotka kaadettiin muutama vuosi sitten.
– Jännitämme kasvaako toiselle puolelle nyt lisää oksia, kun koivut eivät ole enää tiellä.
Bergerit ovat jatkaneet muistokuusien perinnettä. Vuonna 2017 Suomen täyttäessä sata vuotta Uudenkaupungin torilla jaettiin kuusentaimia itsenäisyyden juhlavuoden ja Uudenkaupungin 400-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Toiveissa on, että torilta haettua kuusta ihaillaan vielä 50 vuoden päästä.
