Kaarina-lehti pyysi lukijoilta kuvia ja tarinoita rakkaimmista ja koskettavimmista joulukoristeista.
”Tein tämän enkelin ollessani 8-vuotias, 51 vuotta sitten. Tein sen pahvista ja suklaalevystä jääneestä kiiltopaperista. Enkeli on edelleen ehjä.
Toisessa kuvassa olen 14-vuotias ja ripustan veljeni Mikan kanssa enkeliä kuuseen.
Mika on kuvassa 8-vuotias. Mika sairasti lihasrappeumatautia eikä siksi jaksanut itse nostaa kättään ja laittaa koristeita kuuseen. Yhdessä ripustimme enkelin oksalle. Mika menehtyi 12-vuotiaana.
Enkeli on ollut mukana joka joulu oman perheeni joulun vietossa. Kuusen koristelu alkaa sillä, että ensimmäiseksi enkeli otetaan koristelaatikosta. Kerron lapsilleni ja lasten lapsilleni tarinan enkelistä, siitä, miten se on tehty ja kuinka se on matkannut nämä vuodet. Kaikki kuuntelevat tarinaa hiiren hiljaa, kuin kuulisivat tarinan ensimmäistä kertaa.
Tämä on meidän perheen joulun traditio ja toivottavasti jatkuu, kunhan saamme kaikki taas kokoontua yhdessä joulun viettoon.”
Katariina Heiskanen
