Kalevi Pirttijärven kolumni: Munista asiaa

0

Vanha kansa käytti sanontaa tehdä tikusta asiaa , kun kaiveltiin jokin pieni epäkohta asiasta esille. Miksi ei sitten tehdä munasta asiaa? Se on ruoka-aineenakin tärkeä elämässä ja varsinkin sen alkuun saattamisessa.

Minä tapasin varsinaisen Muna-miehen paikallisessa ruokakaupassa Saksassa. Kysymys ei ollut Stasin agentista vaan varttuneesta herrasmies-asiakkaasta. Näin tapahtuma eteni:

Katsastelin siinä hedelmätiskin edessä eri kypsyysasteisia banaaneja. En huomannut, että siinä lähellä oli ns. tarkistusvaaka. Taakseni tuli hyvin pukeutunut mies kaksi munakennoa käsissään. Väistin, ja hän punnitsi kennonsa. Kului hetki, ja taas hän oli takanani. Samanlainen punnitus toistui. Vetäydyin sivuun, ja viidennen kerran punnituksen toistuessa hän huomasi ihmettelevän ilmeeni ja puhkesi puhumaan.

”Etkö tiedä, että näin punniten vertaamalla voitat yhden ja jopa kaksi munaa painossa? Koska munia kennossa on sama kappalemäärä.”

Sanoin, että olisihan elämässä tietenkin voinut tarkemmin munansa punnita.

Toisaalta minähän tai joku muu asiakas tässä häviäjä on. Joku ottaa sen kevyemmän jäljelle jäänneistä kennoista. Kaveriahan sinä petät, et kauppaa.

Tämän turhankin totisen tapauksen kevennykseksi kerron aikoinaan isältäni kuullun tosi munatarinan, tehokkaan mainonnan alkuajoilta.

Eräällä varttuneella ukkelilla oli pieni kanala maaseudulla. Se oli vähän päätiestä sivussa, ei parhaalla myyntipaikalla. Joku kulkija ehdotti mainostaulua päätien varteen.

Niinpä ukko naulasi ison lautataulun ja vei sen tien varteen näkyvälle paikalle. Siihen hän oli kirjoittanut suurin tikkukirjaimin: ONKO TEILLÄ MUNAT LÄMPÖISENÄ. MINULLA ON. SUORAAN KANAN ALTA. KOPPAANNE.

No tulihan sieltä jonain päivänä hieno rouva, korinsa kanssa. Sanoi, että otan 12 munaa ja minulla on kiire. Ukko sanoi, että kaakatuksesta päätellen siellä onkin juuri synnytys menossa, mutta ei tähän maailmaan käskystä tulla. Toki voinhan minä niille huutaa, että ponnista, ponnista.

Aika kului, ja ukko viipyi. Viimein hän tuli ja sanoi: Kymmenen oli valmiina, mutta niitä kahta viimeistä minä jouduin vähän kätilöimään. Rouva katsoi koppaan ja sanoi: ”Hyi kauheata, ovatko nuo kahdessa munassa olevat täplät ulostetta?” ”No, voihan niissä vähän p***aa olla, mutta sisältä ne ovat taatusti puhtaita.” ”Kuinka te kehtaatte? ” sanoi rouva. ”Itsehän te sen kiireellänne aiheutitte. Niillä kahdelle viimeiselle kanalle tuli kova kiire, ja hätäpäissään ne vahinkossa laittoi kuoret väärinpäin”, veisteli ukko. ”Kauheata”, kirkaisi rouva. Ja niissä kymmenessä on siis kuoret oikeinpäin, ja hän lähti unohtaen korinsakin.

Tässä tositarinassa jäi kukko täysin taustalle, mutta se on ihan oikein. Onhan kukolla pienemmät munatkin kuin kanalla.

Kalevi Pirttijärvi

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of