Niin kiinnostavaa kuin minusta on seurata paikallispoliitikkojen sosiaalisen median päivityksiä, somevirran täyttyminen kilpailevista vaalimainoksista kuulostaa siltä, että kunpa voisin vaalien alla selata vain kirjoja.
Vaalityön keskittyminen sosiaaliseen mediaan ja yksittäisille somealustoille jättää isoja äänestäjäryhmiä ulkopuolelle. Toisaalta sosiaalisella medialla tavoittaa äänestäjiä, jotka eivät pysähtyisi vaaliteltoille. Heidän voi olla luontevampaa lähestyä kiinnostavaa ehdokasta kännykällä kuin kasvokkain.
Itseäni arveluttaa se, miten entistäkin repivämmäksi some muuttaa vaalidebattia. Vastakkainasettelut ja vihollisten keksiminen puhuttelevat valitettavasti ihmisiä, ja sosiaalisen median algoritmit ruokkivat ja kärjistävät ilmiötä.
Lisäksi sama värikäs tapa, jolla moni ehdokas maalailee vastapuolueiden ehdokkaita ja joka olisi pienessä piirissä hyväksyttävää, muuttuu somen julkisuudessa hyvin julmaksi. Toisen ehdokkaan piikittely somessa on ihmisen julkista nöyryyttämistä tämän lasten, vanhempien, isovanhempien, ystävien ja työnantajan edessä.
Politiikkaan kuuluu kiistely, eri mieltä saa ja kuuluu olla, ja tiettyyn rajaan asti politiikassa täytyy kestää kiistelyn rosoja. Nahkakin kokemuksen myötä parkkiintuu. Voi kuitenkin kysyä, saammeko hyviä valtuustoja, jos päättäjän tavalliseksi ominaisuudeksi muodostuu häijyys yhdistettynä välinpitämättömyyteen kritiikistä.
Ainakin itse aion antaa ääneni ehdokkaalle, joka osaa olla eri mieltä rakentavasti.
Maria Kesti
