Kun firma, seura, kunta tahi seurakunta järjestää tapahtumaa, sanotaan, että väkimäärä x sallitaan ja y metriä pitää olla turvaetäisyyttä. Tilataan bändit, tulennielijät ja halipossut, alkaa lipunmyynnit ja mainoskampanjat, timpurit rakentavat. Pari viikkoa ennen H-hetkeä tulee ilmoitus, että sallittu väkimäärä onkin pienempi z. Hätäkokoukset pystyyn, tekaistaan uudet suunnitelmat, tiedotteet kiireesti jakoon, vaihdetaan bändi. Päivä ennen H-hetkeä tulee ilmi, että väkimäärä saa olla olemattoman pieni g ajankohtaan papu saakka. Hätäkokoukset pystyyn, siirretään tapahtumaa, uudet mainokset jakoon, hankitaan uusi tulennielijä ja halipossujen sijaan haliapinat (vanhoille ajankohdan siirto ei käynyt), timpurin rakennelmat puretaan (olisivat tiellä), rakennetaan toiseen paikkaan uudet.
Pari päivää ennen uutta H-hetkeä rajoitus g onkin voimassa ajankohtaan herne. Hätäkokoukset pystyyn, siirretään tapahtumaa, tehdään uudet mainokset, tilataan kolmas bändi ja halihirvi, puretaan rakennelmat ja rakennetaan uudet. Tulee tieto, että turvaetäisyyden pitääkin olla y:n sijaan c, joten puretaan rakennelmat – kunnes loppujen lopuksi tapahtuma peruutetaan.
Hirmu työllistävää, mutta jotenkin Pahimuksella on olo, että jotain tässä työllistämispolitiikassa on käsitetty väärin.
