Toivejutut: 60 metriä merenpinnan yläpuolella – Vaihemaakuntakaavan suojeluun useita kallioita Kaarinassa

0
15-vuotiaat Essi Vuori ja Essi Saarela Piikkiön Tammipartiosta kulkevat jatkuvasti metsissä, sekä omin päin että partioharrastuksen myötä. Itse asiassa he olivat iltapäivällä lähdössä uudelle metsäretkelle. Kallioiset metsät ovat heidän suosikkejaan. He ovat olleet partiossa 8 vuotta, ja Essi Saarela harrastaa myös suunnistusta.

Kaarina-lehti julkaisee toivotuimpia artikkeleita verkossa uudelleen. Tämä juttu Kaarinan kallioalueista julkaistiin alun perin 29.8.2018.

Tehtävänä on tutustua Syssävuori-Toivonlinnan kallioalueeseen, jonka geologiaa ehdotetaan suojeltavaksi luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavassa.

15-vuotiaat Essi Saarela ja Essi Vuori Piikkiön Tammipartiosta ja minä katselemme ympärillemme Toivonlinnan kristillisen koulun pihalla, joka sijaitsee aivan suojeltavan kallion kyljessä. Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa -liiteluonnoksen mukaan kallioselänteiden pitäisi kohota yli 60 metriä merenpinnan yläpuolelle, mutta mitään ei näy. Suunnistamme summamutikassa kohti pohjoista.

Metsän reunassa tulee vastaan karttakyltti, jossa ohjeistetaan näköalapaikalle ja laavulle. Emme tienneet laavusta. Lähdemme tarpomaan polkua.

Polku puikkelehtii eteenpäin, maasto kohoaa nopeasti, metsäpolku muuttuu yhä jyrkemmäksi kallioksi. Puuskutan perässä, Essit nousevat edellä hengästymättä ylöspäin.

Pian olemme ylhäällä. Laaja, avara näkymä merelle ja Harvaluotoon on mykistävä. Näkee myös, miten maasto laskeutuu ensin jyrkästi laaksoon, jossa Toivonlinnan campus pilkottelee, nousee taas ylös ennen kuin pudottautuu mereen.

Löydämme laavun. Se on uusi: kyltin mukaan vuonna 2017 rakennettu. Rakentajina olivat Piikkiön kotkat. Keitä he ovat? Kumpikaan partiolaisista opastajistani ei tiedä, eikä kännykän Google tunne tällaista lippukuntaa.

Istumme näköalapaikalla. On hiljaista. Autoja ei kuulu.

Laaksoa ja kukkulaa

Laavulta lähdemme kohti länttä. Seuraamme sekalaisia polkuja, seikkailemme kallioaukeiden seassa. Metsä kallioiden välissä ei näytä ikivanhalta mutta ei nuoreltakaan. Lienee keski-ikäistä talousmetsää.

Yhtäkkiä maasto putoaa jyrkästi alaspäin, ja pudottaudumme puiden keskelle laaksoon. Yhtäkkiä täytyy nousta taas jyrkästi ylöspäin. Olemme uudella kalliolla, ja taas maasto viettää nopeasti alaspäin.

Kaavaliitteessä kerrotaan, että Syssävuori-Toivonlinnassa notkelmien ja selänteiden väliset korkeuserot ovat paikoin jopa 25 metriä. Sen voi helposti uskoa. Erikoista on, että laaksoja ja kallioita on vaikea huomata kauempaa: selänteiltä näkyy toisia selänteiltä, laaksoista ei mitään.

Hirvikärpänen ryömii niskaan.

Viidakkoa ja talousmetsää

Päädymme aiempaa rehevämpään, viidakkomaiseen laaksoon. Salaperäisessä laaksossa on vanhaa metsää ja suuria puita. Seuraamme laakson uomaa. Kännykän navigaattorin mukaan pian pitäisi päästä tielle, ja hiekkatie tuleekin vastaan.

Tie näyttäisi vievän lähes Linnunpääntien risteykseen saakka. Mennäänkö sinne?

Ravaamme tietä. Vieressä vilahtelee eri-ikäisiä talousmetsiä. Kallion kalliota ei näy, mutta se ei takaa mitään. Jyrkät korkeuserot huomaa usein vasta kohdalla.

Taloja ei näy, vaikka tietä on pidetty hyvässä kunnossa ja sille on tehty hiljattain liittymiä. Ehkä paikalle aiotaan uusia omakotitaloja? Voi olla, että ne suunnitelmat kariutuvat suojelumerkintään. Täytyy ottaa selvää.

Tie päättyy, ja lähdemme polkua pitkin kalliolle lähelle Linnunpääntien risteystä. Kallio on aiempiin verrattuna vaatimaton. Istumme alas ja syömme eväitä. Paarmoja lentelee.

”Tänne tullaan uudestaan”

Suunnistamme takaisin kristilliselle koululle metsän läpi. Päätös osoittautuu kehnoksi. Talousmetsä on nuorta, tiheää ja vaikeakulkuista. Se katkeaa välillä mataliin kalliolampareisiin ja risukasoihin ja sakenee taas. Heinikko kohoaa ajoittain päämme yläpuolelle. Rämmimme ryteikössä siksakkia.

Sudenkorentoja lentelee siellä täällä.

Maallikon silmin tässä metsässä ei ole mitään suojeltavaa, ainakaan kunnollisia kallioita. Miksiköhän suojelualue ulottuu tänne?

Pelmahdamme hiekkatielle, jota kännykän navigaattori ei tunne. Tien varrella on useita uusia taloja, ja hiivimme niiden ohi.

Yhtäkkiä eteen aukeavat loppukesän auringossa kylpevät pellot ja maalaismaisema. Olemme päätyneet Toivonlinnantielle Luonnonvarakeskuksen risteykseen. Palaamme autolle hengästyneinä ja punaisina.

Miltä Syssävuori-Toivonlinnan kallioalue vaikutti? Kannattaisiko tänne tulla vielä uudestaan?

– Ehdottomasti! Essit vastaavat.

Varsinkin näköalapaikka on sellainen, että sinne palataan vielä.

– Emme olleet tienneet, että täällä voisi olla näin hieno paikka! Yleensä olemme käyneet partion kanssa vain Linnavuorella tai Kipervuorella, he kertovat.

Kuinka ankaraa geologinen suojelu on?

Tässä artikkelissaon esitelty viisi kaarinalaista kallioaluetta, jotka aiotaan suojella luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavassa. Suunnittelija Arttu Koskinen Varsinais-Suomen liitosta, missä vaiheessa kaavaprosessi on?

– Kaavaehdotus valmistuu todennäköisesti tämän vuoden puolella. Sitä ennen kaavan sisältöön pääsee vaikuttamaan eri tilaisuuksissa ja verkossa.

Elokuun lopussa Varsinais-Suomen liiton sivuille tulee linkki kaikille avoimeen Kaavapuntariin, jossa voi käydä keskustelua kaavasta.

Mitä kallioalueiden suojeleminen kaavassa tarkoittaa käytännössä?

– Tässä kaavassa kalliot suojellaan geologialtaan eli kiviainekseltaan ja maa-ainekseltaan. Niitä ei saa louhia esimerkiksi sepeliksi, eikä kallion luonnonkauneusarvoja saa ylipäätään pilata.

Kaava ei rajoita esimerkiksi metsätöitä tai rakentamista alueella. Joillakin kallioalueilla voi toki olla muita suojelurajoituksia, mutta ”geologisesti arvokas alue” -merkintä ei ota niihin kantaa.

Miksi Syssävuori-Toivonlinnan suojelualue on 222 hehtaarin kokoinen, vaikka vain pieni osa siitä on näyttävää kalliota?

– Kallioalueet ovat kokonaisuuksia. Alueella on haluttu suojella koko geologinen muodostuma.

Jos maanomistaja vastustaa omistamansa kallion suojelemista, miten hän voi vaikuttaa asiaan?

– Maanomistajat voivat esittää oman näkemyksensä, ja heitä kuunnellaan osana kaavaprosessia. Toisaalta laki suojelee maisemaltaan ja luonnonesiintymiltään arvokkaat kallioalueet siitä riippumatta, mitä maanomistajat asiasta ajattelevat.

”Tulkaa vain käymään!”

Syssävuori-Toivonlinnan kallioalueen suurin maanomistaja on Suomen Adventtikirkko. Mitähän Toivonlinnan kristillisessä yhteiskoulussa tuumitaan tulevasta suojelumerkinnästä?

– Nämä kalliot ovat ihana ja kiinnostava paikka. Suojelumerkintä saattaa pelästyttää ja saada luulemaan, että näille kallioille ei saisi mennä enää, mutta geologinen suojelu ei kauheasti rajoita. Kallioilla voi kulkea jatkossa niin kuin ennenkin, joten vastustusta kaavamerkinnälle ei ole syntynyt, vastaa Toivonlinnan tuki ry:n puheenjohtaja ja maakuntavaltuutettu Jaana Shelby (kd.).

Koulu suhtautuu positiivisesti siihen, että kallioilla käy ulkopuolisia retkeilijöitä. Rehtori Leif Hongisto miettii, että samalla ihmisille muodostuu tunneside luontoon: kun luonto tuntuu läheiseltä, haluaa toimia myös luontoa säästäen.

Retkeilijät voivat jättää autonsa koulurakennusten taakse parkkialueille. Ulkopuoliset voivat käyttää myös laavua hyvällä omallatunnolla.

– Adventtikirkolla on partioliikettä vastaavaa Polunkävijät-toimintaa, johon laavun rakentaneet Piikkiön Kotkat kuuluvat. Laavua on toivottu monta vuotta, ja nyt se viimein onnistui. Sen rakentaminen niin korkealle kalliolle ei ollut ihan yksinkertaista, Shelby valottaa.

Toiveena oli, että Syssävuori-Toivonlinnan kallio olisi saatu mukaan Tammireitistö-hankkeeseen, mutta aika ei riittänyt hankkeen vaatimaan työhön.

– Epävirallinen kutsu on kuitenkin voimassa, että tulkaa vain käymään! Shelby nauraa.

Laavureissulla voi korvata esimerkiksi sen, että tänä vuonna campusalueen omenapuutarhassa ei pystytä järjestämään perinteisiä yleisöpoimintoja. Omenasato jäi kesän kuivuuden vuoksi vaatimattomaksi.

Kun kuljet metsässä, jonka maanomistajaa et tunne

Tässä artikkelissaesitellyillä, suojeluun menossa olevilla kallioilla on 50–60 kiinteistöä, joista vajaa 40 sijaitsee Syssävuori-Toivonlinnassa. Maanomistajia on likimain yhtä paljon.

Kalliot suojellaan maakuntakaavassa ennen kaikkea virkistyskäyttöä varten. Jokamiehenoikeus salliikin sen, että kallioilla saa käydä retkeilemässä. Fiksu retkeilijä ottaa kuitenkin huomioon sen, että kaikki maanomistajat eivät ilahdu siitä, että omilla mailla ja mannuilla juoksee ventovieraita ihmisiä.

Kun kuljet metsässä, jonka maanomistajaa et tunne, pysyttele poissa talojen ja pihojen näköpiiristä, älä melua, roskaa äläkä kuluta luontoa turhaan. Auton saa pysäköidä satunnaisesti yksityistien varteen, mutta se ei saa haitata muuta liikennettä.

Lain mukaan retkeilijöiden kulkemisesta saa muodostua toisen maalle polkuja, sillä polkujen ei nähdä haittaavan puiden kasvua. Ylipäätään jokamiesoikeus sallii vähäiset metsän kulumiset retkeilemisestä.

Saat myös yöpyä tilapäisesti toisen mailla. Avotulta ei voi tehdä, mutta retkikeitin tai trangia käy. Yksityisteillä saa lain mukaan kävellä, silloinkin, kun tie on katkaistu puomilla, mutta hienotunteinen kulkija jättää puomilla katkaistut tiet rauhaan. Autolla saa kulkea yksityistiellä, ellei tiellä ole virallisia kieltomerkkejä. Epävirallisia kieltomerkkejä kannattaa noudattaa huomaavaisuudesta. Et saa kulkea viljelyksessä olevalla pellolla.

Saat poimia marjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja. Käpyjä, risuja ja keppejä saa ottaa, jos ne ovat pudonneet maahan. Et saa ottaa oksaa elävästä tai kaatuneesta puusta, katkoa puita tai kerätä sammalta ja varpuja.

Lain mukaan metsään saa viedä ihmisryhmiä kysymättä maanomistajalta, myös silloin, kun kyseessä on liiketoiminta. Toisaalta on turha herättää riitoja ja pahaa mieltä, joten maanomistajien toiveita kannattaa noudattaa, vaikka laki olisikin omalla puolella.

Lähde: valtion ympäristöhallinnon verkkosivusto ymparisto.fi (usein kysytyt kysymykset), luontoon.fi.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of