Koko viime kevät ja syksy, lukuun ottamatta kahta viikkoa, vietettiin visusti myös neljän seinän sisällä. Epäuskoinen olo nousi hiljalleen pohtiessani kokeen aihetta. Eikö olekin huvittavaa, että nyt jo lukion kokeetkin muistuttavat asioista, joista olemme joutuneet luopumaan?
Kysymys jätti mieleeni syyhyävän aukon, ja tiesin tarvitsevani vastauksia. Mitä vapaus tosiaan on, kun nyt tuntuu, että sitä rajoitetaan? Lähdin miettimään asiaa ensin tunteiden kautta ja päädyin siihen, että vapaus ymmärretään menetyksen avulla. Koronan aikana suurin osa on varmasti kokenut vapautensa riistetyksi karanteenin, maskien tai jopa liikkumisrajoitusten muodossa. On kuitenkin yksilöllistä, miten voimakkaasti menetyksen tunne koetaan vai koetaanko sitä ollenkaan.
Haluaisin kuitenkin ajatella, että vapaus on muutakin kuin henkilökohtainen mielentila. Voisiko se olla tapa ilmaista positiivisia tunteita? Käytämme sanaa, koska toinen ymmärtää heti, mitä sillä tarkoitetaan: vapauden tunne on helppoa yhdistää omiin kokemuksiin. Se on tarpeeksi tunnettu mieliala, jotta sitä voidaan käyttää kenen tahansa kanssa jutellessa, mutta samalla niin kattava käsitteenä, että sanan käytöstä syntyy harvoin henkilökohtainen kokemusten kiista.
Ehkä vapaus on vain illuusio, jonka luomme suojelemaan ajatusta siitä, että meillä on valinnan mahdollisuus. Mielestäni se on kaikkia edellä mainituista asioista. Vapaus tarkoittaa onnellisuutta, kiitollisuutta, riippumattomuutta sekä mahdollisuutta toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita ilman rajoitteita tai pelkoa.
Ajatus siitä, että on vapaa valitsemaan vapauden saattaa olla pelottava, koska olemme niin tottuneita ajattelemaan muiden sanelevan ehdot puolestamme.
En saanut ehkä kaiken kattavaa vastausta kysymykselleni, mutta preliminäärikoe sai minut ymmärtämään, että vapaus on käsite, joka jokaisen on itse määriteltävä.
Ada Potinkara
