Pääkirjoitus: Valoa vai varjoa edessä?

0

Rokotuksia koronaa vastaan on ryhdytty jakamaan jo kotona asuville iäkkäille ja riskiryhmäläisille. Koronarajoituksia on määrätty riskiryhmäläisten suojelemiseksi, joten kohtalaisen pian rajoituksille ei enää ole tarpeeksi perusteita. Päästään siis pian palaamaan normaaliin.

Toisaalta koronaviruksen uudet mutaatiot leviävät Suomessakin, ja ne ovat alkuperäistä vaarallisempia ja vaikeampia kitkeä. Ei tiedetä, tehoavatko koronarokotteet varmasti mutaatioihin. Rokotteen antaman suojan kestosta ei ole varmuutta, eikä siitä, levittääkö rokotettu virusta yhä eteenpäin. Rajoituksia täytyy siis pitää voimassa vielä kauan ja kiristää nykyisestä.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Julkisella terveydenhuollolla on toisinaan ikävä taipumus hoitaa yksilöiden elämää vakavasti haittaavia ongelmia samalla tyylillä kuin kunta jättäisi talvella lumet auraamatta mutta seuraisi kyllä, mitä niille tapahtuu. Kesän tullen todettaisiin huojentuneena, että ongelma on poistunut. Tämä toteamus ei auttaisi vähääkään niitä, jotka jäivät lumivallien taakse jumiin eivätkä päässeet talvella kuukausiin töihin tai asioimaan. Miten pitkään yhteiskunnassa voidaan vielä elää koronaepidemian vuoksi kuin lumivallien takana?

Toisaalta vastauksia esimerkiksi koronarokotteiden suojan kestosta tai tehosta virusmuunnoksiin on turha tivata, jos niitä ei ole antaa. On diktatuurisille yhteiskunnille ominaista, että sopiva, kansaa rauhoitteleva vastaus löytyy heti: tarvittaessahan se keksitään. On parempi, että meille kerrotaan totuus, vaikka se olisi turhauttava ja epämääräinen.

Kukaan ei osaa sanoa, pitäisikö nyt valmistautua valoisimpaan vai pahimpaan lähitulevaisuuteen. Kumpaankin pitänee tällä hetkellä varautua.

Maria Kesti

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of