Salamarakkaus taloon toi karkkikorujen tekijän Kaarinaan – Sanna Leinosen kotona on kaikki jääkaappia ja venettä myöten vaaleanpunaista

0
Pinkkejä tavaroita löytyy Sanna Leinosen mukaan yllättävän helposti. Hankalinta on ollut löytää yritystä varten pinkkejä nippusiteitä. - Lopulta löysin niitä Kiinasta ja tilasin ison erän. Oli kauhea pettymys, kun paketin saapuessa paljastui, että ne ovat pikemminkin korallin värisiä.

Sanna Leinonen, 46, muistaa kirkkaasti hetken, jolloin näki Kesämäessä sijaitsevan vaaleanpunaisen talon ensimmäistä kertaa. Vihdissä asuva koruyrittäjä oli aloittanut Turussa digimarkkinoinnin opinnot ja varannut itselleen Airbnb-majapaikan Kaarinasta lähiopetuspäivien ajaksi.

Aamulla kouluun lähtiessä hän löi jarrut pohjaan. Tien varressa seisoi ihanin talo, jonka hän oli koskaan nähnyt. Vaaleanpunaiseksi maalattu puutalo näytti niin somalta, että Leinosen oli pakko pysähtyä ottamaan kuva.

– En kerta kaikkiaan päässyt talosta yli. Joka kerta talon ohi ajaessa ajattelin, miten ihana siinä olisi asua, hän muistelee kahden vuoden takaisia tapahtumia.

Samoihin aikoihin Leinosen 19 vuotta kestänyt avoliitto päättyi eroon. Hänen oli luovuttava yhteisen kodin lisäksi korutehtaastaan, joka sijaitsi kodin pihapiirissä Vihdissä. Suunnitelmiin ei kuulunut, että uusi koti löytyisi Kaarinasta.

– En tuntenut täältä ketään enkä tiennyt kaupungista mitään, mutta tunsin, että minun on päästävä asumaan siihen taloon.

Leinonen yritti urkkia, kuka talon omistaa. Ovikellon soittaminen tuntui liian tunkeilevalta, joten hän jätti postilaatikkoon kirjeen.

Seuraavana päivänä Leinosen puhelin soi. Vaaleanpunaisessa talossa vuokralla asuva nainen oli löytänyt kirjeen. Kävi ilmi, että hän oli muuttamassa pois talosta ja talon omistaja tarvitsi uuden vuokralaisen.

 

Ennemmin överit kuin vajarit

Nykyisin vaaleanpunaisen talon pihalla seisoo pinkki pakettiauto, jolla Leinonen kiertää ympäri Suomea myymässä Elvarin karkkikoruja.

Vaaleanpunainen on ollut Leinosen lempiväri 30 vuotta. Nuorempana oli kausia, jolloin hän yritti mennä valtavirran mukana, mutta loppujen lopuksi mikään muu väri ei tuntunut omalta.

– Nyt tulisi hirveän kalliiksi vaihtaa väriä, hän hörähtää viitaten ympärilleen.

Sisällä talossa on vaaleanpunainen sohva, jääkaappi ja pinkkejä astioita. Seinällä tikittää vaaleanpunainen kello ja polttopuut on pinottu pinkkiin koriin.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että niin paljon vaaleanpunaista aiheuttaa päänsäryn, mutta Leinosen luona näyttää kodikkaalta ja yllättävää kyllä, myös tyylikkäältä.

– Olen ihmisenä sellainen, että ennemmin överit kuin vajarit. En käsitä sitä, että syksyn tullen, kun päivät pimenevät, suomalaiset alkavat pukeutua tummiin vaatteisiin. Mitä pimeämpää, sitä enemmän minulla on pinkkiä, hän kuvailee.

Ohikulkijoita alkaa yleensä väkisin hymyilyttää, kun Leinonen huristelee ohi pinkillä pakullaan pinkki karvahattu päässä keikkuen.

– Minulle tulee hyvä mieli siitä, että pystyn herättämään muissa ihmisissä iloa.

Koruyrittäjä Sanna Leinonen ei suunnitellut muuttavansa Kaarinaan, mutta sitten Kesämäessä sijaitseva talo vei sydämen.
Sanna Leinosen kodissa puukorikin on pinkkiä.

Kaksi syöpää ja ero

Vaaleanpunainen talo ja vaahtokarkkikoruja. Ulospäin Elvarin korupäällikön elämä voi näyttää höttöiseltä, mutta sitä se ei ole.

Koruyritys sai alkunsa kymmenen vuotta sitten Leinosen toipuessa itusolusyövästä. Hänen äitinsä keksi tuoda yhtenä päivänä askartelumassaa piristääkseen tytärtään.

Leinonen muovaili massasta englanninlakun näköisiä koruja ja kuvasi niitä Facebookiin. Herkulliset korut herättivät ihmisissä ihastusta, ja Leinonen alkoi miettiä, voisiko koruja tekemällä elää.

– Olin työskennellyt 15 vuotta ravintola-alalla, viimeiset vuodet ravintolapäällikkönä. Työ oli haasteellista ja innostavaa, mutta homma oli minun osaltani nähty. Halusin kokeilla jotakin uutta, mutta samalla pelkäsin, etten osaa mitään muuta. Syövän sairastettuani aloin miettiä, haluanko elää elämäni tehden työtä, joka ei enää kiinnosta minua, vai otanko riskin ja kokeilen jotain muuta.

Kymmeneen yrittäjävuoteen on mahtunut myös toinen syöpä, ero puolisosta, muutto vieraalle paikkakunnalle ja viimeisimpänä koronapandemia.

Viime keväänä Leinonen kävi omien sanojensa mukaan aika syvissä vesissä. Varastot olivat pullollaan koruja, mutta kaikki tapahtumat oli peruttu.

– Normaalisti kierrän 60–80 päivää vuodessa ympäri Suomea. Elvarin liikevaihdosta 50–60 prosenttia tulee erilaisista tapahtumista. Ihmettelin, että mitä teen, kun ei ole tapahtumia.

 

Sydämen muotoinen road trip

Aikansa surkuteltuaan Leinonen kysyi Kaarinalaiset-someryhmästä, olisiko kellään vuokrata hänelle soutuvenettä. Vuokravenettä ei löytynyt, mutta eräs tuntematon mies lupasi, että Leinonen saa lainata hänen soutuvenettään aina, kun haluaa.

– Tämä on sitä ihmeellistä ja ihanaa kaarinalaisuutta, johon olen törmännyt. Mies tarjoutui auttamaan tietämättä, miten paljon veneen lainaaminen minulle viime kesänä merkitsi.

Lämpiminä kesäpäivinä Leinonen käveli eväskorin ja mato-ongen kanssa rantaan ja vietti koko päivän merellä. Toisinaan hän lähti liikkeelle niin varhain, että ehti soutaa merelle katsomaan auringonnousua. Juhannuspäivänä hän souti Kuusiston ympäri.

– Olen nähnyt Kaarinaa enemmän mereltä päin kuin muuten, hän naurahtaa.

Soutaminen toimi terapiana. Merellä Leinosen mieleen alkoi putkahdella uusia ideoita.

– Enitenhän tässä ärsyttää istua kotona ihmettelemässä, että tapahtuisipa jotain. Ymmärsin, että täytyy lopettaa odottaminen ja alkaa tehdä itse.

Yrityksensä alkuaikoina Leinonen kiersi festareilla ja kesätapahtumissa myymässä korujaan. Yöt hän nukkui pakettiautossa rekkaparkeissa ja huoltoasemien pihalla. Kauppa kävi, ja kesästä jäi hyvät muistot.

Elvarin 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suunnitteilla on tulevana keväänä uusi road trip Suomen halki. Yleensä kaikki tapahtumat järjestetään isoissa kaupungeissa, mutta tällä kertaa Leinonen aikoo pysähtyä myös pienillä paikkakunnilla.

– En ole vielä piirtänyt reittiä kartalle, mutta haluan, että se on sydämen muotoinen, hän suunnittelee.

Elvarin korut syntyvät nykyisin Kaarinassa vaaleanpunaisen talon alakerrassa.
Koronavuoden aikana Sanna Leinonen huomasi, miten paljon hän kaipaa ihmisten kohtaamista vastapainona korujen tekemiselle. Asiakkaiden lähettämät kiitoskorit ovat piristäneet mieltä.

Hirvi Kesämäessä

Kaarinaan muuttaessaan Leinonen jännitti, tottuuko hän ikinä asumaan keskellä kaupunkia. Vihdissä hän asui metsän ja peltojen siimeksessä. Ikkunasta näki korkeintaan metsäneläimiä.

Kesämäkeen muutettuaan Leinonen istui yhtenä päivänä juomassa kahvia olohuoneessa.

– Yhtäkkiä huomasin, että tietä pitkin kävelee jumalattoman iso hirvi.

Leinonen juoksi puhelin kädessä pihalle kuvaamaan ilmestystä. Hirven mentyä hän huomasi, että naapurikin oli tullut pihalle.

– Kysyin, että näitkö sinäkin sen hirven. Naapuri katsoi minua ihan kuin en olisi järjissäni. Onneksi oli se video.

Hirvikohtaaminen mursi jään naapuruston kesken. Lähistöllä asuva pikkutyttö kutsuu Leinosta Pinkiksi tädiksi ja pysähtyy ohi kulkiessaan katsomaan, mitä uutta vaaleanpunaista Leinonen on hankkinut pihalleen.

Viimeisin löytö on moottorivene. Oikeasti Leinonen etsi soutuvenettä, mutta jos sattuu löytämään Suomen ainoan pinkin moottoriveneen, jossa on pinkki perämoottori, eihän sitä voi jättää ostamatta.

Leinonen toi ylpeänä veneen pihalleen ja jäi odottamaan naapurien kotiin tulemista. Kun ulkoa kuului auton ääni, hän juoksi ikkunaan.

– Ikkunasta näin, miten naapurin rouva katsoi venettä ensin ällistyneenä ja alkoi sen jälkeen nauraa niin, että niskat olivat katketa. Vene maksoi sillä hetkellä itsensä takaisin.

 

 

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of