1700-luvun lopulla Kaarinan keskiaikaisessa kirkossa – joka nykyään on Turussa ja tunnetaan Pyhän Katariinan kirkkona – oli likaista. Kaarinan silloinen uusi kirkkoherra Kristian Cavander moitti seurakunnalleen syyskuussa 1789, että kirkon ikkuna-aukot, seinät, lehterit, pilarit, saarnastuoli ja penkit ovat mustan tomun peittämiä. Penkit ja lattiakin ovat vinossa ja kallellaan. Hänen mielestään ei ollut laitaa, että puhdasta Jumalaa palveltiin likaisessa huoneessa.
Näin kerrottiin viime vuoden puolella Ravattulan Ristimäen tutkimusten Facebook-päivityksessä.
Ristimäen tutkijat ovat jakaneet sosiaalisessa mediassa arkistoista löytyneitä hauskoja tarinoita, vaikka ne eivät suoraan Ristimäen kirkonjäännösten arkeologisiin kaivauksiin liittyisikään.
Rovasti Cavander toisti kirkossa kysymyksensä siitä, miten tämä asia hoidettaisiin. Kun hän ei saanut vastausta, hän totesi, että lika johtui lattian alle haudatuista vainajista.
”Tätä tapaa ei tunnettu rovastin mukaan vielä kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina. Vasta kun ylimielisyys levisi ihmisiin niin, että he halusivat olla muita edellä kuolemassakin, tämä tapa syntyi. Lisäksi pappien mittaamaton ahneus lietsoi tätä tapaa. Tämä tapa vakiintui, vaikka ruumiiden lemu oli pahaksi terveydelle”, lainattiin Ristimäen tutkimusten päivityksessä vanhaa asiakirjaa Cavanderin sanoista.
Turkulaiset olivat jo luopuneet tavasta. Kaarinan seurakuntalaisista toiset olivat valmiita luopumaan, mutta toiset puolustivat tapaa. Kirkon tulot vähenisivät huomattavasti, jos hautaamisista luovuttaisiin.
Kaarinassa Ilpoisten kamreeri Arndt Johan Winter ja kirkkoväärti Johan Paaskunta kannattivat tavan lopettamista mutta eivät saaneet muita puolelleen. Erityisesti muutosta vastustivat Anders Jaakkola Maakastosta, Matts Jöransson Tekkala Ravattulasta ja Jakob Kärki.
Viisi vuotta myöhemmin kirkonkokouksessa keskusteltiin uudelleen ruumiiden hautaamisesta kirkkoon. Nyt seurakunta vaikutti olevan valmiimpi hautausten lopettamiseen. Ravattulan Pompon Jakob Henriksson oli kyllä taipuvainen vanhaan tapaan mutta ei suoranaisesti vaatinut sitä.
Jotta rovasti olisi saanut selvän eri tapojen kannattajista, pyysi hän kirkkohautaamisen kannattajia astumaan kirkon keskikäytävän pohjoispuolelle naisten penkkiin. Miehet tapasivat istua keskikäytävän eteläpuolella.
Kukaan ei liikahtanut paikaltaan. Päätös hautausten lopettamisesta katsottiin siis yksimieliseksi. Mene tiedä, johtuiko yksimielisyys siitä, että naisten penkkiin ei kehdattu mennä, vai siksi, että uusi hautaustapa katsottiin hyväksi.
