Hetki Indonesiaa Kaarinan keskustassa – Dewi Romziati valmistaa omin käsin monivaiheiset aasialaisruuat

0
Aatu Salminen oli maanantaina menossa toiseen lounaspaikkaan mutta huomasi indonesialaisen ravintolan kyltin ja pysähtyikin nappaamaan sieltä Dewi Romziatin valmistaman takeaway-lounaan. Tällä kertaa vaihtoehtoina oli kanaa tai tofua satekastikkeessa.

Kaarinan keskustaan torin laidalle ilmaantui maaliskuussa uusi ravintola. Royal Kitchenin nimi katosi, ja tilalle tuli nopealla aikataululla kyltit indonesialaisesta ravintolasta.

Sisällä ravintolassa odottelee Dewi Romziati. Hän on itse Indonesiasta ja on innoissaan paikasta: tämä on hänen ensimmäinen oma yrityksensä.

– Perheelläni oli kotimaassani catering-palvelu, joka teki esimerkiksi indonesialaista, thaimaalaista ja taiwanilaista ruokaa, hän selittää englanniksi.

Romziati tuli Suomeen miehensä Jukka Eurénin vuoksi. Suomalainen Eurén oli työskennellyt parikymmentä vuotta Aasiassa, mutta pariskunta päätti neljä vuotta sitten muuttaa Turkuun Eurénin ikääntyvien vanhempien lähelle.

Romziati kävi Suomessa kokkikoulun ja oli alkuun töissä muiden yrityksissä.

– Etsimme paikkaa vuoden verran ja harkitsimme Turun keskustaa, mutta Kaarinasta löytyi sopivin tila, taustoittaa Eurén.

Lounasravintolana

Jukka Eurén on tällä hetkellä väliaikaisesti auttelemassa ravintolassa. Jahka korona-aika hellittää, paikalle palkitaan Dewi Romziatin avuksi työntekijä.

Toistaiseksi ravintolasta saa takeaway-lounasta. Ilman koronarajoituksia ruokailijat söisivät buffetista. Lisäksi paikka on auki sen verran pitkälle, että sieltä voi napata työpäivän päätyttyä perheelle ruuan kotiin.

Romziati ihastelee sitä, että suomalaiset osaavat itsekin tehdä ruokaa. Aasiassa ruokaa on niin helppoa ostaa muualta, että monissa perheissä ruokaa ei enää osata tehdä. Suomessa ruuanlaittoa opetellaan jopa kouluissa, Romziati hämmästelee.

Indonesialaiset ravintolat harvassa

Indonesialaista ruokaa ei juuri saa muualta Turun seudulta. Dewi Romziati kuvailee vuolaasti kotimaansa ruuanvalmistustapoja ja aineksia, mutta kummatkin ovat suomalaiseen perinteeseen verrattuna niin erikoisia, että toimittajalla on vaikeuksia pysyä kärryillä. Nälkä kuitenkin tulee kuunnellessa.

Romziati esimerkiksi kertoo, miten monissa ruuissa ja kastikkeissa viiden tunnin haudutusaika on minimi. Työvaiheisiin kuuluu monipolvisia leipomisia ja friteeraamisia.

Hän valmistaa kaiken ravintolassa alusta saakka omin käsin eikä käytä valmistuotteita.

Monissa kastikkeissa toistuu sana lemongrass. Jonkinlaista sitruunakrassiako?

Ei, toistaa Romziati. Hän tuo lemongrassia näytille. Sitä käytetään kuin purjoa tai varsisipulia – tai inkivääriä, Romziati kertoo.

Netin käännösohjelmat tietävät lemongrassin suomennokseksi sitruunaruoho. Ulkonäöltään se muistuttaa enemmän vaikkapa bambua kuin ruohoa.

Eurén kuvailee indonesialaisen ruuan muistuttavan malesialaista ruokaa ja sopivan hyvin suomalaiseen suuhun. Maut ovat voimakkaat mutta lempeät, eivätkä ne polta. Varsinkin indonesialaiseen chilikastikkeeseen, joka eroaa täysin eteläamerikkalaisesta tulisesta chilikastikkeesta, kannattaisi pariskunnan mielestä suomalaisten tutustua.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of