Kun GPS istui pelkääjänpaikalla: Kaarina-lehti kyseli muistoja lukijoiden 1980-luvun autoista

0
Viimeisin Paavo Pyökärin 1980-luvun autoista oli Ascona. – Siinä oli ensimmäisiä suorasuihkumoottoreita kaasuttajan sijaan. Nykyäänhän niitä on kaikissa autoissa, Pyökäri kertoo.

Kameroita ei ollut 1980-luvulla kaikilla, eikä sen ajan autoista aina tullut napattua kuvia. Paavo Pyökäri tekee kuitenkin poikkeuksen: hänellä oli 1980-luvulla neljä autoa, ja jokaisesta on tallella kuva.

Itse asiassa jokaisesta hänen elämänsä aikana omistamastaan 17 autosta on kuva: hän on kerännyt kuvat ja autojen merkkitiedot järjestelmällisesti pieneen kansioon. Kaikki nämä autot ovat olleet Opeleita.

– Kun ensimmäisen auton ostin vuonna 1976, se sattui olemaan Opel. Olin siihen tyytyväinen, enkä ole vaihtanut. Olisi se voinut olla jokin muukin merkki, 69-vuotias Pyökäri naurahtaa.

– Olen sellainen, että kun jonkin hyväksi havaitsen, siihen jään! Sama vaimokin on ollut 50 vuotta, sama työnantaja 43 vuotta, ja olen kaikki autot ostanut samasta liikkeestä ja samoilta myyjiltä.

Kyseinen liike on Auto-Peko, nykyiseltä nimeltään LänsiAuto. Myyjinä ovat olleet Jari Lepola, Matti Koponen ja Henry Harla.

1980-luvulla Pyökärillä oli kolme Kadettia – vuosimallia -82, -84 ja -85 – ja yksi Ascona -87. Viimeksi mainittu on jäänyt parhaiten mieleen.

– Se oli todella tehokas. Vaimo lähti sen kanssa liikennevaloissa kiihdytyskisoihin, Pyökäri kertoo.

Tuija Pyökäri kommentoi, että hän oli tosiaan punaisissa liikennevaloissa, kun vieressä 18-vuotias kuski kaasutteli ärhäkästi etukäteen. Kun vihreä vaihtui, Tuija painoikin kaasun pohjaan ja nuori kuski jäi kauas taakse.

Paavo on vaihtanut autonsa uuteen aina parin vuoden välein. Alkuaikoina autojen arvo kasvoi niin nopeasti, että omansa sai melkein takaisin pois myydessä. Sen jälkeen hän on pitänyt tavasta kiinni.

Nykyinen Pyökäreiden auto on Opel Mokka X, vuoden 2018 vuosimallia. Pyökäri on harkinnut myös sähköautoon siirtymistä, mutta yllätyksenä tuli, että useimpiin sähköautoihin ei saa peräkoukkua.

1980-luvulla moni asia muuttui autoilussa. Turvavöitä ilmestyi vähitellen takapenkeillekin, lapsille tuli turvaistuimia, veivattavat ikkunat alkoivat vaihtua sähköisiksi. Pyökärit muistelevat, että Asconassa oli vielä veivattavat ikkunat.

Bensiini on niistä ajoista kallistumistaan kallistunut.

– Kun bensiinin hinta oli 20 penniä litralta, vannoin, että luovun autosta, kun hinta kohoaa markkaan. Siihen meni vain pari vuotta. Ei sitten tullutkaan luovuttua autosta, Paavo kommentoi.

Tiina oli talvisin sisältä yhtä lämmin kuin ulkona

”Ajokortin ja auton hankin 1984. Ensimmäinen autoni oli Citroen Dyane eli Tiina.

’Ei ollut riemulla rajaa kun sai sitikalla ajaa’ oli mottona, kun tuolla kaahasi.

Kiirettä ei saanut olla, kun sitikalla lähti matkaan. Ajelin monet kerrat Helsingin väliä työmatkoja, kun olin Helsinki–Tukholma-laivalla töissä. Yksi työkaveri, joka bemarilla ajoi samaa väliä, ei voinut ymmärtää, että ajoin Helsinkiin vain 15 min hitaammin kuin hän. Naama punaisena huusi, että valehtelen.

Monet riemukkaat muistot tuli tuolla koettua. Talvisin sitikan sisällä oli yhtä kylmä kuin ulkona. Loppujen lopuksi jouduin luopumaan autosta, kun tulin perheelliseksi. Sitikat ovat silti edelleen ajopelini, peltikattoisena vaan nykyään.”

Raimo Vuorinen

Multaa maksuksi

”Minulla ei ollut 1980-luvulla henkilöautoa vaan kuorma-auto. Häälahjarahoilla ostimme sille renkaat. Kuorma-auton lavalla kulki lastenvaunut, kun menimme ihmisten luo kylään.

Kiinteistöhuolto M. Alander oli aloittanut vuonna 1978.

Siihen aikaan monella ei ollut varaa autoihin, ja ihmisillä oli todella vanhoja autoja.

Tämä kuva on vuodelta 1982 työmaalta Sauvosta. Yrittäjällä ei ollut rahaa maksaa meille, joten saimme pellolta multaa maksuksi. Se olikin tosi hyvää hiekkamultaa ja kävi hyvin kaupaksi. Kaksi vuotta ajoimme sitä pois.”

Matti Alander (Kaarinan kaupunginhallituksen pj, kok.)

Melkein koko rallibanaanin sai itse korjattua

”Olivathan autot 1980-luvulla varsinaisia häristimiä, mutta siinä mielessä hyviä, että melkein kaiken pystyi korjaamaan itse.

Minulla oli Opel Kadett C, vuosimallia 1974, jonka lempinimi oli rallibanaani. Kyllä sillä tuli reissattua Suomea ristiin rastiin.

Onneksi vieressä oli hyvä ja kaunis kartturi, sillä gps:stä ei ollut kukaan edes uneksinut mitään!

Kuva on otettu 23.6.1987, kun olimme lähdössä juhannusta viettämään. Olen kuvassa 20-vuotias.”

Timo Kesäläinen

Vauva sai unet Fiat 127:n takapenkillä

”Perheemme osti 1980-luvun alussa Fiat 127 -henkilöauton, joka oli siihen aikaan yksi Suomen ostetuimmista autoista. Auto oli kuparinvärinen ja ensimmäinen, jonka olen uutena ostanut.

Olin juuri mennyt naimisiin ja ensimmäinen lapsemme Karoliina syntynyt. Siihen aikaan ei ollut vauvan kaukaloita eikä muitakaan lastenistuimia. Kun vaimon kanssa Fiatilla ajelimme pitkiäkin matkoja, nukkui vauva kopassa takapenkillä.

Monesti, kun vauva ei saanut unta, niin koppa takapenkille ja pieni kierros Fiatilla, niin johan nukkui.

Fiat 127 oli nuoren miehen mielestä komea auto, ja siinä oli hieno metalliväri.

1980-luvulla ei monessakaan autossa vielä ollut kevytmetallivanteita, mutta meidän Fiatissa oli. Erikoisvanteet alkoivatkin hyvin nopeasti yleistyä, ja nykyään ne ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus.”

Martti Alander