Piikkiöläiset siskokset Laura Langh-Lagerlöf ja Linda Langh olivat lapsena toistensa parhaat kaverit. Nykyisin he asuvat puolen kilometrin päässä toisistaan ja johtavat perheyritystä yhdessä. Tässä jutussa he puhuvat toisistaan.
Linda Langh, 38:
”Olin lapsena hieman ujo. Jos joku vieras aikuinen kysyi jotakin, annoin Lauran vastata. Kaksi vuotta vanhempi Laura on edelleen minulle turvallinen isosisko ja auktoriteetti.
Lapsena meillä ei ollut oikeastaan Piikkiössä kavereita, koska kävimme ruotsinkielistä koulua Turussa. Vapaa-ajalla leikimme paljon kahdestaan ja olimme toistemme parhaat kaverit.
Meillä oli leikkimökki ja käsintehty, iso nukkekoti. Haaveilimme, että minusta tulee isona parturi-kampaaja ja Laurasta kukkakauppias.
Maraton harjoittelematta
Olin kuusivuotias, kun isämme Hans Langh hankki laivavarustamoomme ensimmäisen uudisrakennuslaivan. Sen nimeksi tuli Linda. Isä otti minut mukaan laivan kastajaisseremoniaan ja sain kunnian olla laivan kummi.
Tradition mukaan minun olisi pitänyt lyödä samppanjapullo rikki laivan kylkeen, mutta voimani eivät riittäneet siihen. Telakalla keksittiin virittää pullo narun päähän, ja laukaisin sen leikkaamalla saksilla narun poikki. Muistan edelleen, miten hienolta ja jännittävältä tehtävä tuntui. Ymmärsin jo silloin, miten tärkeä osa perhettämme yritys on.
Äitimme on kantanut päävastuun kasvatuksestamme, koska isä on tehnyt niin pitkää päivää töissä. Äidiltä olen oppinut, mikä on oikein ja mikä väärin. Isältä taas periksiantamattomuutta ja sitä, että on pyrittävä parhaaseen lopputulokseen.
Minun kohdalla sinnikkyys on näkynyt esimerkiksi siinä, että juoksin 25-vuotiaana maratonin harjoittelematta. Moni kavereistani oli juossut maratonin, ja päätin, että minäkin pystyn siihen. Kerroin asiasta muille vasta, kun olin päässyt maaliin.
Laura on aina ollut hyvä koulussa, mutta minä halusin olla vielä pikkuisen parempi. Minusta oli ihanaa käydä koulussa ja sain joka kevät stipendin. Lukion lopussa ostin kaikilla saamillani stipendirahoilla pyörän, joka on minulla edelleen.
Olimme Lauran kanssa kilttejä teinejä, paitsi 18-vuotiaana Laura osti vanhemmiltamme salaa hevosen. Muistan, että äiti oli todella vihainen kuullessaan hevoskaupoista. Hän on vanhemmistamme tiukempi. Isä on niin kiltti luonne, ettei hän ole koskaan edes korottanut meille ääntään.
Aika nopeasti ymmärsimme, että jos hankkii hevosen, pitää hankkia myös rahat sen ylläpitoon. Tarjosimme ratsastustunteja kylän lapsille, jotta pystyimme ostamaan heiniä. Se oli alku Makarlan talille, jota pidämme edelleen. Nykyisin meillä on viisi hevosta, järjestämme heppakerhoa, maastoratsastusta ja uutuutena mönkijäsafareja.
Yhteinen pahe
Minusta tuli Pesupalvelu Hans Langhin toimitusjohtaja 27-vuotiaana, mikä ei ollut mitenkään suunniteltu siirto. Olen koulutukseltani varatuomari ja käräjätuomarin sijaisuuteni Ahvenanmaalla oli päättymässä. Kaipasin työelämässä uutta haastetta. Näin, että pikkusiskona minulla on mahdollisuus raivata pesupalveluista omaa vastuualuettani perheyrityksessä.
Käräjäoikeustyö oli hyvä oppikoulu päätöksentekoon. Oikeudessahan se menee niin, että päätös tehdään tiettyjen perusteiden pohjalta. Samalla tavalla yritystoiminnassa pitää perustella itselle, minkä takia teen näin. Alana pesupalvelu on mennyt hirveästi eteenpäin sen jälkeen, kun isäni perusti yrityksen vuonna 1973. Nykyään ympäristöalan yrityksen ovat todella trendikkäitä ja kiinnostavia.
Minulle on ollut itsestään selvää, että Laurasta tulee jonakin päivänä varustamon toimitusjohtaja. Enemmän jännitin isän puolesta, että anna nyt jo Lauralle se vastuu. Ihailen Laurassa ahkeruutta ja sitä, että hän laittaa hurjasti aikaa työhön. Hän saattaa istua yömyöhällä tietokoneen ääressä vastaamassa viesteihin. Näen hänessä samanlaista innovatiivisuutta kuin isässämme.
Ulkopuoliset saattavat ihmetellä, miten meillä riittää aika kaikkeen, mutta ei meillä riitäkään. Minua ja Lauraa yhdistää se, että olemme aina joka paikasta myöhässä. Mieheni kutsuu sitä positiiviseksi aikakäsitykseksi. Uskomme, että pystymme tekemään tietyssä ajassa enemmän asioita kuin oikeasti pystymme.
Minulla on itseni kanssa kisa, että yritän olla paikalla ainakin ennen Lauraa.”
Laura Langh-Lagerlöf, 39:
”Olin ällistynyt, kun Linda lähti Pesupalvelu Hans Langhin toimitusjohtajaksi kymmenen vuotta sitten. Silloinen toimitusjohtaja joutui jättämään tehtävän terveyssyistä ja yksi hallituksemme jäsenistä heitti kokouksessa, että no niin, Linda ja Laura, tässähän olisi paikka jommallekummalle teistä.
Purskahdin nauramaan. Ajattelin, että se oli vitsi. Merimiehet ovat vielä helposti lähestyttäviä, mutta pesupalvelun työntekijät ovat karskeja äijiä. Osa heistä on ollut yrityksessä töissä jo ennen kuin kumpikaan meistä on syntynyt.
Olin yllättänyt, kun Linda vastasi, että itse asiassa hän olisi tehtävästä kiinnostunut. Hän työskenteli muistaakseni vielä siihen aikaan käräjätuomarin sijaisena Ahvenanmaalla. Jälkeenpäin olen ihaillut, miten hyvin pesupalvelu Lindan johdolla pyörii.
Salaa hevoskaupoilla
Olemme Lindan kanssa keskustelleet, että jos meidän isä on tietoisesti ohjannut meidät perheyrityksen jatkajiksi, niin taitavasti hän on sen tehnyt, koska kumpikaan meistä ei ole huomannut sitä.
Laivat kiehtoivat minua jo lapsena. Yrityksen konttoritilat olivat lapsuudenkotimme alakerrassa, joten pääsimme seuraamaan isämme työntekoa lähietäisyydeltä. Muutimme viereiseen taloon, kun olin alakouluikäinen, mutta usein koulun jälkeen menimme Lindan kanssa konttorille tekemään läksyjä ja tyhjentämään keksivarastoja.
Isä otti meidät jo pieninä tyttöinä mukaan laivakäynneille ja -reissuille. Saimme käydä komentosillalla ja seurata navigointia, kokeilla ohjaamista avomerellä ja seurata satamassa laivan lastaamista. Merimiehet opettivat meitä tekemään solmuja ja autoimme ruuanlaitossa.
Lukion jälkeen hain Åbo Akademiin opiskelemaan merenkulkutaloutta. Minulle oli itsestään selvää, että jään töihin perheyritykseemme.
Hevosharrastuksemme oli oikeastaan ainoa asia, mistä meille tuli vanhempien kanssa erimielisyyttä. Meillä oli kotona kesälaitumella Keiramon tallin hevosia, mutta äitimme vastusti ehdottomasti oman hevosen hankkimista. Teini-ikäisenä ostin hevosen salaa vanhemmiltamme.
Tosin isälle piti paljastaa asia aika pian, koska oli tulossa syksy ja hevonen tarvitsisi tallin. Meillä oli kesäkäytössä ollut talli, mutta ymmärsimme, että se vaatii lisää eristyksiä talvea varten. Isäkin oli loppuviimein juonessa mukana. Äidille asia selvisi pikkuhiljaa.
Diplomaattinen pikkusisko
Voisin kuvitella, että Lindan mielestä minä olen ollut ärsyttävämpi isosisko kuin mitä hän oli pikkusiskona. Linda on meistä edelleen paljon diplomaattisempi ja sovittelevampi. Minulla menee välillä hermot esimerkiksi vanhempiimme, mutta Linda ei halua riidellä kenenkään kanssa.
Jos tarvitsen neuvoa työasioissa, soitan nykyään ensimmäisenä Lindalle. Lindan diplomaattisuus näkyy myös siinä, että hän on usein samaa mieltä minun kanssani, jos huomaa minun jo tehneen päätöksen.
Lindan kanssa tavatessamme puhumme sekaisin työ- ja perheasioista. Jos vaikka puhumme laivan kuulumisista, saatamme samalla suunnitella, minkä lapsen nimi sille annetaan.
Perheyrityksen pyörittäminen on enemmän elämäntapa kuin työtä. Arkea helpottaa, että konttori ja yritystoiminta on samassa kylässä, jossa asumme. Voin tehdä töitä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Usein vietän alkuiltaa lasteni kanssa, ja kun he menevät nukkumaan, siirryn lukemattomien sähköpostien pariin. Se on minusta ihan parasta ajanvietettä etenkin, jos niissä on jotakin uutta kauppaa poikivaa.
Korona on vähentänyt radikaalisti työmatkoja, mutta tavallisena vuonna minulle saattaa tulla 100-150 reissupäivää vuodessa. Myös mieheni Sebastian matkustaa paljon työnsä takia. Vanhempani ovat auttaneet meitä paljon lastenhoidossa ja harrastuskuskauksissa. Linda koittaa välillä aina muistuttaa, että katso vähän, kuinka paljon heitä pyydät.
Kumpikaan meistä ei ole pitänyt koskaan varsinaista äitiyslomaa. Lindan puolivuotias Greta-vauva kulkee näppärästi mukana töissä ja nukkuu päiväunia vaunuissa toimiston ikkunan alla. Luulen, että jos olisin ollut kahdestaan kotona vauvan kanssa, arki olisi käynyt liian yksitoikkoiseksi. Jos ei olisi ollut töitä, olisin kehittänyt jotakin muuta puuhaa: alkanut vetää vauvakerhoja tai muskaria.
Näen omissa ja Lindan lapsissa samanlaista yrittäjähenkisyyttä, jota meissäkin on. Viime kesänä poikani keksivät järjestää mönkijäsafareita Piikkiössä. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin he ovat hoitaneet homman. ”
Linda Langh
- 38-vuotias Pesupalvelu Hans Langh Oy:n toimitusjohtaja. Yritys on erikoistunut vaativiin puhdistuspalveluihin laiva-, teollisuus- ja rakennusalalla.
- Koulutukseltaan varatuomari ja maanviljelysteknikko.
- Omistaa siskonsa kanssa Makarlan tallin Piikkiössä.
- Asuu Piikkiön Makarlassa aviomiehensä ja kolmen tyttärensä kanssa.
Laura Langh-Lagerlöf
- 39-vuotias Langh Groupin ja laivanvarustamo Langh Shipin toimitusjohtajana.
- Koulutukseltaan ekonomi.
- Omistaa siskonsa kanssa hevostallin Piikkiön Makarlassa.
- Asuu Piikkiön Makarlassa aviomiehensä ja neljän poikansa kanssa.
- Toimii kaupunginvaltuutettuna kokoomuksen riveissä. Ei ole ehdolla tulevissa kuntavaaleissa.
