Toisin kuin taantuvilla paikkakunnilla, Kaarinan kaupungin väkiluku kasvaa ja koulutiloja tarvitaan lisää. Silti Kaarinassakin puretaan kouluja.
Kaarinalainen erikoisuus on purkaa peruskorjauskelpoinen koulu ja rakentaa uusi puretun koulun paikalle. Purkuperusteeksi esitetään yleensä peruskorjauksen kalleus.
Korjaus saadaan suunnitteluratkaisuilla maksamaan lähes saman verran kuin uudisrakennus. Näin päättäjille on helppo perustella uudisrakentamisen järkevyyttä.
Peruskorjaussuunnitelma tulisikin laatia seinien ehdoilla, jolloin kustannukset pysyisivät järjellisellä tasolla. Kun sisäilmaongelmaisen koulun korjaussuunnitelmaan liitetään avoimen oppimisympäristön ideologia, kulut kasvavat kohtuuttoman suuriksi.
Monissa uudishankkeissa avoin oppiympäristö on osoittautunut niin meluisaksi ja rauhattomaksi opetustilaksi, että niihin on jouduttu rakentamaan väliseiniä. Selvää on sekin, että korona ja muut pöpöt leviävät isoissa avotiloissa perinteisiä luokkia helpommin.
Turvallisuuden takia luokkiin vaadittiin takavuosina lukittavat ovet. Miten turvallisuus pystytään takaamaan 70 oppilaan avotilassa?
Koulurakennuksia purettaessa unohtuu myös, että rakentaminen on suuri hiilidioksidipäästöjen lähde. Pelkästään sementin valmistus aiheuttaa 7–8% maapallon CO2-päästöistä. Puurakennuskin tarvitsee betoniperustukset. Kestää noin 40 vuotta, ennen kuin uudisrakennus korvaa aiheuttamansa hiilipiikin peruskorjaukseen verrattuna.
Tapani Mellanen
Kaarinan rakennussuojeluyhdistyksen perustajajäsen (sd.)
