Hiljattain Iltalehti nosti vuoden 2019 kouluterveyskyselyn kiusaamistilastot esiin. Kaarina on surullisesti edustettuna näissä tilastoissa aika kärkipäässä. Kyselyn mukaan Kaarinassa 8. ja 9. luokan oppilaista noin joka kymmenes on kokenut koulukiusaamista kerran viikossa (9,6%).
Mitä yhteiskunnassamme tai kasvatuskulttuurissa on vikana, jos lapset tai nuoret kiusaavat ja käyttävät väkivaltaa toisiaan kohtaan? Tarvitaan oikeita toimenpiteitä ja lisää resursseja puuttua ongelmiin ajoissa. Olen keskustellut usean kasvatusalan ammattilaisen kanssa, ja suurin osa heistä tekee työtään suurella sydämellä. Ongelmana on resurssit, sillä aika ei riitä kaikkeen. Kiusaaminen on myös muuttanut muotoaan, ja sitä on vaikeaa koulussa havaita, koska kiusaaminen ei rajoitu vain kouluun. Siksi kiusaaminen on yhteiskunnallinen ongelma.
Sanna Marinin hallitus on julkaissut alkuvuodesta toimenpideohjelman koulukiusaamisen pysäyttämiseksi. Keskiössä ohjelmassa ovat lainsäädännön päivittäminen, riittävät resurssit ja henkilöstön koulutus. Myös ankkuritoiminta liitetään osaksi koulujen kiusaamisen vastaista toimintaa. Ankkurin moniammatillinen tiimi (psykiatrinen sairaanhoitaja, poliisi, sosiaalityöntekijä ja nuorisotyöntekijä) tuo enemmän apua väkivallan ehkäisyyn. Tarkastelu aloitetaan jo varhaiskasvatuksesta.
Kiusaamiselle on oltava nollatoleranssi, ja siihen on puututtava välittömästi. Kaarinan kaupungin uudella valtuustolla on avaimet resurssivajeen paikkaamiseen ja hallituksen toimenpideohjelman aktiiviseen eteenpäin vientiin. Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava oikeus koskemattomuuteen ja syrjimättömyyteen.
Niina Alho (sd.)
Kaarinan kaupunginvaltuutettu
