Tapauksen yhteydessä on keskusteltu Suomessa siitä, pitäisikö koulukiusaamisen käsitteestä luopua. Sanan on koettu vähättelevän tekojen vakavuutta. Jatkossa tulisi käyttää käsitettä kouluväkivalta.
Koskelan surman kohdalla ratkaisu on varmasti oikea. Hämmentävää on, että esimerkiksi rajua fyysistä pahoinpitelyä on kutsuttu samalla sanalla kuin sitä, että joku luokasta jätetään kutsumatta synttäreille. Vähättelevällä sanalla saattaa olla tiedostamatonta vaikutusta siihen, että koulu ja poliisi eivät ole puuttuneet kiusaamiseen, vaikka se olisi täyttänyt rikosten tunnusmerkit.
Mikäli koulukiusaamisen käsite asetetaan kouluissa lopullisesti pannaan, kuten näyttää olevan käymässä, riskinä kuitenkin on, että pimentoon painuu se kiusaaminen, josta ei jää selviä jälkiä.
Jotakuta aikuista voidaan työpaikalla, politiikassa tai sosiaalisessa mediassa kutsua koulukiusaajaksi, ja tiedämme heti, mitä tarkoitetaan. Sanaa ei käytetä pahoinpitelytapauksissa vaan toisenlaisesta asiattomasta käyttäytymisestä.
Itse pidän koulukiusaamisen ominaispiirteenä sitä, että kiusaaja käyttää hyväksi kiusatun heikkouksia ja epäonnistumisia, kenties huvitellakseen, kasvattaakseen valta-asemaansa tai purkaakseen pahaa oloaan. Kiusattu ei pysty kunnolla puolustautumaan, sillä tavallaan kiusaaja on oikeassa. Kiusatulle jää inhottava tunne oman itsen hyväksikäytöstä, joka oli omaa vikaa.
Niin tärkeää kuin on puuttua väkivaltaan yhteisöissä, toisenlaisille alistamisen peleille ei pidä sokeutua. Sekä lapsella, nuorella että aikuisella on oikeus olla hauras ilman, että epäonnistumisesta tulee toistuvasti muiden viihdettä tai ase.
Maria Kesti
