Pääkirjoitus: Vaatteita maassa

0

Kun ensimmäinen lapseni oli pieni, hän häkeltyi palmusunnuntain tarinasta, jossa Jeesus ratsasti juutalaisten pääsiäisjuhlaan Jerusalemiin ja ihmiset heittivät hänen eteensä maahan vaatteitaan ja palmunlehviä. ”Sittenhän ne oli ihan alasti!” poika kommentoi järkyttyneenä.

Ilmeisesti ihmisillä oli Jerusalemissa enemmänkin vaatteita mukanaan, sillä nakupellestä kansanjoukosta ei ole jäänyt kertomusta elämään. Vaatteita maahan heittämällä ihmiset halusivat ennen kaikkea osoittaa kunnioitusta, kuvaili minulle seurakuntapastori Kalle Toivo , kun jututin häntä palmusunnuntaista (s. 3): profeetta otettiin vastaan kuninkaan tavoin.

Yhdentekevät tarinat eivät jää elämään, eivätkä ne kulkeudu kaukaisista maista toisiin aikoihin. Kuului kirkkoon tai ei, pääsiäisen kertomukset ovat tarinoina sisällöltään huikeita ja yleislänsimaista kulttuuriperintöä. Niihin kannattaa pysähtyä hetkeksi.

Itse jään joka vuosi miettimään näiden kertomusten kuvausta kansanjoukoista. Samat ihmismassat, jotka sunnuntaina hurrasivat profeetalle ja kohtelivat häntä kuninkaana, olivat perjantaihin mennessä kääntäneet kelkkansa ja vaativat hänelle kuolemantuomiota. Mitä oikein tapahtui?

Samantapaiset ajatukset ovat käyneet mielessä tänä koronavuonna, kun vuoroin isot ihmismassat vaativat tiukempia, vuoroin löysempiä koronarajoituksia, vuoroin vaaditaan enemmän rokotteita, vuoroin rokotteita vastustetaan. Metelin määrä tuntuu pysyvän samana – sekä tarve nostaa joku ylitse muiden ja tarve ristiinnaulita joku. Kahdessatuhannessa vuodessa ei ihmiskunnassa tunnu tältä osin mikään muuttuneen, nimet vain vaihtuvat.

Tässä tarinassa päiväkoti-ikäisiä huolettaa kuitenkin eniten se, että maahan heitetyt vaatteet tulevat ihan likaisiksi, kommentoi Toivo.

Pääsiäisruoho muuten on hyvä kylvää viimeistään tulevana viikonloppuna, jotta se on hienoimmillaan pääsiäisenä. Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Maria Kesti