Pääkirjoitus: Näin se vain menee?

0

Asioita on tehty vuosia ja vuosikymmeniä tietyillä tavoilla. Kun perusteluita toimintatavoille kysyy, ei saa vastausta, vastaus on epämääräinen tai perusteluiksi tarjotaan yhdentekeviä pikkuasioita.

Nuorempana en uskonut mitään, ellen saanut kunnollisia perusteluita. Sen sijaan viime aikoina olen ällistyneenä huomannut, että minä taidan nykyään olla yksi niistä, jotka perusteluita tivatessa herkästi mutisevat: ”Näin se vain menee, usko pois.”

Syy on inhimillinen. Jos toimintatapojen syistä ei ole tarvinnut vuosiin puhua, ne ovat kutoutuneet kuin ruumiillisiksi osaksi elämää. Niiden sanallistaminen on painunut kauas muistin takalokeroihin. Parin päivän sisällä perusteluiden vaatimisesta sanat pulpahtavat takaisin mieleen, mutta silloin on usein liian myöhäistä.

Lisäksi maailma on monimutkainen ja muuttuu jatkuvasti, ja jotta toimintatavat aidosti toimivat, niiden on lomittauduttava osaksi monimutkaista elävää kokonaisuutta. Sen orgaanisen kokonaisuuden avaaminen sanoiksi on työlästä ja usein mahdotonta. Se kertyy työpaikoilla ja perheissä hiljaiseksi tiedoksi, joka täytyy oppia muiden mallista ja kantapään kautta.

Ongelmana hiljaisen tiedon hiljaisuudessa on, että mukaan hiipii myös asiattomia toimintatapoja, kuten syrjintää ja oman edun tavoittelua muiden kustannuksella. Vanhentunut hiljainen tieto myös jarruttaa ja estää edistystä ja kehittymistä.

Nuorelle itselleni haluaisin vinkata, että perustelut, jotka kuulostavat erittäin päteviltä, eivät välttämättä toimi mitenkään oikeassa elämässä. Vastaavasti kehnolta kuulostavat perustelut voivat olla vain signaali siitä, että ilmiössä on kyse enemmästä kuin päälle päin näyttää.

Joka tapauksessa perusteluita toimintatavoille on tärkeä kysellä ja niistä tulee keskustella, varsinkin kuntavaalien alla. Päättäjiksi tarvitaan sekä niitä, joilla on tuntumaa kunnan hiljaisesta tiedosta, että niitä, jotka lähtevät sitä ravistelemaan.

Maria Kesti​

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of