Rakkautta kaarinalaisojassa

0
Sinisorsia pesii ojassa Pyhän Katariinan tien varressa Hovirinnan ja Poikluoman välissä.

Kevätaurinko paistaa lämpimästi. Yöllä asteet ovat käyneet lähellä pakkasta, mutta keskipäivällä tuntuu kesä olevan jo lähellä.

Hovirinnan ja Poikluoman välissä sinisorsapariskunta lipuu Pyhän Katariinan tien varren ojassa. Uros ja naaras sukeltavat ojanpohjasta syötävää, nostavat pään taas ylös, kurottavat jälleen pohjaan.

Kumpikaan ei vaikuta häiriintyvän, vaikka lähelle tulee ihminen kameran kanssa. Kohteliaasti ne pitävät parin metrin turvaetäisyyttä ihmiseen, uiskentelevat hiljaksiin kohti pienen sillan alusta.

Ne sujauttavat yhtä aikaa päänsä veden alle, yhtä aikaa nostavat taas ylös. Lähes yhtä aikaa ne rapsuttavat räpylällä korvan takaa. Yhtä aikaa ne sukivat selkäänsä, yhtä aikaa ne taas poimivat veden alta syötävää, ja yhtä aikaa ne sukivat rintaansa.

Niiden varsinaiset soidinmenot ovat olleet syksyllä, ja silloin ne todennäköisesti löysivät toisensa. Tämäkin hetki näyttää kuitenkin tanssilta.

Pesää tai sen alkua ei näy, eikä se välttämättä ihan ojan vieressä olekaan. Sinisorsa voi joskus tehdä pesänsä kohtalaisen kauas vesistöstä.

Jos vain kaikki sujuu hyvin, nyt huhtikuussa pesään ilmaantuu munia ja toukokuussa ojassa polskuttelee pieniä pörröisiä sorsanpoikasia.