Töihin aamuviideltä ja kotiin iltakymmeneltä – Hiekoitushiekat katoavat huhtikuun loppuun mennessä Kaarinan kaduilta

0
Lakaisukoneen kuljettajan työpäivät ovat keväällä pitkiä. Niko Hakala poistaa hiekoitushiekkoja Kaarinasta ja pääkaupunkiseudulta.

Niko Hakalan on moni nähnyt huhtikuussa poistamassa hiekoitussepeleitä Kaarinan teiltä ja kaduilta. Nyt hän nousee lakaisukoneen kuljettajankoppiin Kaarina-lehden toimittajan kanssa.

Vesisäiliö on täytetty Krossin leipomon luona. Lähdetään Vättilään.

Kuljettajankopin isoista ikkunoista on komeat näkymät ympärille. Hiekoitussepeleitä alkaa näkyä Vättilänkadulla. Työ alkaa.

Kuulostaa hiukan siltä, kuin olisi isossa laivassa, joka lähtee liikkeelle. Sitten ääneen tottuu. Lakaisukone alkaa ryömiä tietä eteenpäin.

Hetken kuluttua Niko Hakala peruuttaa saman tienpätkän. Aurinkoinen tie on muuttunut märäksi eikä sepeleitä enää näy, mutta muuten autonpenkillä ei oikeastaan huomaisi lakaisukoneen tekevän työtä.

Oksia putkeen

– Keskiharja ja kuppiharjat harjaavat roskat, imuputki vetää ne säiliöön ja korkeapainepesuri pesee vielä tien, Niko Hakala selittää koneen työprosessia.

Vastaavia lakaisukoneita on hänen mukaansa Suomessa vain kolme. Monet lakaisukoneet eivät pese teitä lainkaan. Pesemällä saa kuitenkin vähennettyä katupölyä ja parannettua samalla ilmanlaatua.

Isoilla maanteillä sepelit saatetaan vain harjata pientareille, mutta taajamissa ne imetään mukaan ja viedään kaatopaikalle.

Vetääköhän imuputki mukaansa muutakin kuin sitä, mitä pitäisi?

– No, kaikenlaiset oksat voivat joskus jäädä jumiin, mutta yleensä riittää, että käyn kopauttamassa letkua, Niko kommentoi.

– Kaivonkansien ei pitäisi koskaan irrota, mutta viime viikolla kävi juuri niin. Mukaan tuli kaivonkansi, sen kehys ja vielä betonirengasta. Kone joutui kolmeksi päiväksi remonttiin. Onneksi saatiin korjatuksi nopeasti.

18-tuntisia päiviä

Tähän vuodenaikaan muutaman päivän tauko työssä tuntuu ja näkyy. Kun aurinko alkaa lämmittää ja tiet näyttävät kesäisiltä, asukkaiden mielestä hiekkojen pitäisi kadota saman tien ja yhtä aikaa kaikkialta.

Hiekoitushiekkojen poistaminen on kuitenkin hidasta, siitä huolimatta, että lakaisukoneen kuljettajien työpäivät ovat pitkiä, pisimmillään 18-tuntisia.

Kahden kuukauden ajan tämä ja Hakaloiden yrityksen yhdeksän muuta lakaisukonetta ovat poistamassa hiekkoja aamuviidestä iltakymmeneen. Viikonloppunakin ollaan töissä.

Niko Hakala kuitenkin pitää työstään eikä koe pitkiä päiviä raskaina.

Hän alkoi ajaa 15-vuotiaana kevyitä lakaisukoneita perheen yrityksessä. Nyt 31-vuotiaana hän omistaa isänsä kanssa Koneurakointi Hakala & Hakala Oy:n.

Vihaisia autoilijoita ja innokkaita lapsia

Lakaisukone on siirtynyt kapealle pyörätielle, joka yhdistää Vättilänkadun Laskuttajankatuun. Kone täyttää pyörätien laidasta laitaan.

Vastaan tulee pienen koiran ulkoiluttaja. Hän väistää koiran kanssa ojan puolelle.

Niko kertoo, että vaaratilanteita sattuu harvoin, vaikka isojen koneiden kanssa kuljetaan jalankulkijoiden seassa. Pienet lapset saattavat juoksennella innoissaan koneen vierellä, joten tarkkana saa olla. Rollaattorilla voi olla vaikea väistää pientareelle, ja silloin kuljettajat miettivät tilanteen mukaan, mitä kannattaa tehdä.

Sen sijaan autoilijat eivät aina ole fiksuja. Kansainvälisiä sormimerkkejä ja valojenvälkytyksiä näkyy. Niko ei kuitenkaan niistä hermostu. Tämä työ on vain tehtävä.

Eniten työtä hankaloittavat pysäköidyt autot. Niiden vuoksi lakaisukoneen on palattava paikalle myöhemmin uudestaan.

Venkslaamista päättyvillä teillä

Lakaisukone ryömii Vättilän katuja edestakaisin. Ikkunoiden ohi kulkee omakotitalopihoja toistensa perään, postilaatikoita ja pensasaitoja.

Yleensä tien puhdistamiseen riittää yksi edestakainen matka, Niko Hakala kertoo. Risteysalueet ovat hankalimpia.

– Ja päättyvät tiet ovat pirullisia. Niissä täytyy venkslata.

Kaarinan tiet ovat Nikon mukaan samanlaisia kuin muuallakin. Erityisiä kaarinalaisia pulmapaikkoja ei ole.

Yritys on lietolainen, ja halli sijaitsee Tuulissuolla. Kaarinasta Niko puhdistaa hiekkoja ensimmäistä vuotta. Lisäksi yritys lakaisee ja pesee katuja pääkaupunkiseudulla.

Kaarina kilpailuttaa hiekoitukset joka vuosi, melko lyhyellä varoitusajalla. Kilpailutukset tuovat ylimääräisiä sydämentykytyksiä alan yrityksiin, sillä voittamiset ja häviämiset voivat olla pienestä kiinni. Yhtäkkiä töitä saa enemmän kuin pystytään hoitamaan tai olemattoman vähän, jolloin kalliit raskaat ajoneuvot jäävät halliin.

Toistaiseksi Hakaloiden yrityksessä kilpailutukset ovat sujuneet sopivasti. Toki paras olisi aina saada pitkiä sopimuksia. Pisimmät sopimukset heillä ovat olleet viiden vuoden mittaisia.

Toisaalta talvet ovat erilaisia, ja tarve lakaisukoneille vaihtelee vuosittain. Esimerkiksi viime vuonna hiekanpoistoa tarvittiin vain vähän.

Lumet estävät hiekanpoiston

Kaarinan kaupunki on asettanut ehdoksi, että tiet ja kadut kaupungin hallinnassa olevilta alueilta on poistettava kuukaudessa, tänä vuonna huhtikuun loppuun mennessä. Niko Hakala ennakoi, että työ on saatu valmiiksi jo aiemmin.

Moni asukas huolestuu, kun päätiet harjataan puhtaiksi hiekoiksi mutta sitten menee useita päiviä tai viikkoja ennen kuin sivukaduille tapahtuu mitään. On kuitenkin normaalia, että isot tiet otetaan kaikkialta ensin ja vasta sitten ryhdytään puhdistamaan pikkuteitä. Lisäksi Ely-keskuksen vastuulla olevien maanteiden aikataulu on toinen kuin kaupungin vastuulla olevien alueiden.

– Ja esimerkiksi Kuusistossa oli vielä viime viikolla monessa kohtaa jäätä ja lunta. Niitä ei voida ottaa ennen kuin tiet ovat sulat, Niko Hakala kertoo.

Jouhikatu on päässyt hiekoistaan ja jää taakse tummana ja märkänä. Tunti on ohi, ja palataan Krossin leipomolle. Vesisäiliö pitää täyttää noin tunnin välein.

Mitähän lakaisukoneilla tehdään sitten, kun kevät on ohi. Ovatko ne koko vuoden vain hallissa?

Niko puistaa päätään.

– Pääkaupunkiseudulla lakaistaan tiet 3–4 kertaa viikossa ympäri vuoden, katupölyn ja roskien vuoksi. Syksyllä poistetaan lehtiä, Hakala vastaa.

Kaarinassa lakaisukoneita näkyy tämän kevään jälkeen seuraavaksi vasta ensi vuonna.