Edessä uusi elämänvaihe: Uravalinnan ratkaisivat omat jutut ja tylsät aineet

0
Joona Kankaanpää, Pinja Aaltonen, Sara-Alma Kapuinen ja Eeria Niskakoski ovat tyytyväisiä valintoihinsa. Tulevaisuus nähdään kirkkaana, vaikka moni asia vähän pelottaakin.

Piikkiön yhtenäiskoulun yhdeksäsluokkalaiset tekivät tärkeitä valintoja helmikuussa yhteishaun merkeissä.

15-vuotiaat Pinja Aaltonen , Joona Kankaanpää ja Sara-Alma Kapuinen sekä 16-vuotias Eeria Niskakoski istuvat pyöreän pöydän ääressä muistellen hakuprosessia ja tulevaisuuden suunnitelmiaan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että hakukohteet olivat tiedossa jo kauan ennen valintaa.

Seuraavaan elämänvaiheeseen eli opiskelemaan haetaan intohimon ja kiinnostuksen ohjaamina.

Määrätietoisia tavoitteita

Nuorista ainoastaan Pinja Aaltonen suuntaa ammattikouluun, sosiaali- ja terveysalalle.

– Minua kiinnostaa auttaa muita ihmisiä. Se jotenkin tuntuu omalta jutulta, hän kuvailee.

Pinja on lähes aina tiennyt haluavansa juuri ihmisiä auttavalle alalle, joten valinta oli helppo. Avoin hän on sillekin ajatukselle, että ammatti saattaa vaihtua tulevaisuudessa, mutta tämänhetkinen tulevaisuuden haave olisi pelastusopistoon pääseminen.

– Haluaisin päästä palomieheksi.

Joona Kankaanpää pyrki yhteishaussa Puolalanmäen lukion musiikkilinjalle kiinnostuksesta musiikkia kohtaan.

– En aio opiskella musiikkia lukion jälkeen, mutta näin saisin samalla vähennettyä tylsiä aineita, kuten historiaa, kemiaa ja fysiikkaa, Kankaanpää täsmentää.

Hänelle tulevaisuuden ammatti on selvä valinta. Hänestä tulee lentäjä. Matkustajalentokoneen pilottina toimiminen olisi Kankaanpäälle unelma-ammatti, koska silloin hän pääsisi matkustelemaan paljon ja näkemään samalla maailmaa.

Kirjallisuus veti

– Ajattelin 7. luokalla, että menisin ilmaisulinjalle, mutta sitten into vähän lopahti. Hakukohteeksi jäi kuitenkin Turun Klassillinen lukio, koska ajatus oli jo ehtinyt pinttyä niin pitkään, Sara-Alma Kapuinen myöntää.

Hänellä ei ole selkeää suunnitelmaa ammatistaan, mutta hän haaveilee pääsevänsä tekemään jotain kirjallisuuden parissa.

– Tavoitteena olisi se, että saisin joskus yhden kirjan julkaistua, Kapuinen kertoo.

Hän toivoo kirjoittamisesta itselleen sivutyötä, jota voisi tehdä harrastuksenomaisesti.

Eeria Niskakoski haluaa myös työskennellä kirjallisuuden parissa mutta ei halua omien sanojensa mukaan siitä kahdeksasta viiteen -työtä.

– Minulle on tärkeää, että työ ei ole samanlaista vaan omassa ammatissa pääsisi käsiksi uusiin aiheisiin, Niskakoski kertoo.

Hän haki Turun Klassillisen lukion ilmaisulinjalle kiinnostuksesta teatteriin ja ilmaisuun.

– Tavoitteena olisi päästä isompiin projekteihin ja Suomen Roolituspalveluun, Niskakoski kertoo.

Tulevaisuus myös huolettaa

Vapaus tuntuu hyvältä, mutta uusi oppilaitos ja tekemisen määrä pelottaa. Miten tasapainottaa koulu ja vapaa-aika ja mistä joutuu luopumaan?

– Jo yläkouluun siirtyessä huomasin, että pystyin viettämään vähemmän aikaa hevosten kanssa kokeiden takia, Niskakoski harmittelee.

Pieni huolenaihe on myös oma jaksaminen opiskelujen ohessa. Kapuinen myöntää miettivänsä läksyjen määrää, koska tunnistaa itsensä ylisuorittajaksi sekä tunnolliseksi oppilaaksi.

Tulevaisuuden muita huolenaiheita ovat lisääntyvä vastuu omasta tekemisestä ja muuttaminen omilleen.

– Ei ole monta vuotta, kun pitää muuttaa omaan asuntoon ja tehdä kaikki kotityöt itse eikä voi vain olettaa, että joku tekee ne puolestasi, Kankaanpää kertoo.

Niskakoskelle muuttamiseen liittyy pelko, ettei saa aina asua kissansa kanssa.

Tavoitteena mielekäs työ

Keskustelun edetessä ilmenee, että vanhempien rooli nähdään rohkaisevana mutta samaan aikaan painostavana. Äidin kanssa juteltiin vaihtoehdoista, mutta valinta tehtiin itsenäisesti.

– Sain itse päättää, minne hain, mutta vanhemmilta voi tulla myös hyviä mielipiteitä, Niskakoski miettii.

Muut nyökyttelevät hyväksyvästi.

Erilaisista urahaaveista huolimatta nuoria yhdistää ajatus mielekkäästä työstä. Ideaalissa tilanteessa työpaikalle meneminen on innostavaa eikä töissä käydä vain rahan vuoksi.

– Opiskelu ja työ eivät saa myöskään viedä kaikkea aikaa, koska muuten voi menettää ihmissuhteita, Kankaanpää lisää.

Teksti ja kuva: Ada Potinkara