– Tyttöjen määrä on lisääntynytkin, mutta meillä on perinteisesti ollut tyttötoiminta isossa roolissa. Tässä on myös pitkät traditiot. Täältä on tullut esimerkiksi paljon maajoukkuepelaajia, KaaPon toiminnanjohtaja Harri Laaksonen kertoo.
Kaiken kaikkiaan seurassa on nyt noin 850 pelaajaa, joista tyttöjä on 300. Yleisellä tasollakin puhutaan siis isosta jalkapalloseurasta.
Samat sisällöt
Ehkä merkittävin tekijä tyttöjalkapallon kehittymisessä entisestään on se, ettei sitä oikeastaan ole olemassa.
– Meillä ei ajatella niin, että olisi tyttö- tai poikajalkapalloa. Kaikilla on samat toiminnan sisällöt ja valmennuksen vaatimustasot. Kategorisointi syntyy oikeastaan vain sitä kautta, että tytöt ja pojat pelaavat edelleen eri sarjoissa. Seuran sisällä ajatus on se, että harrastusympäristöt ovat täysin yhdenmukaiset.
Laaksonen muistuttaa, että kaikki lapset ja nuoret haluavat yhtä lailla oppia ja kilpailla. Hän on itse ollut vaikuttamassa kaarinalaisen tyttöjalkapallon parissa vuodesta 2014. Noihin aikoihin lähdettiin myös systemaattisemmin tekemään työtä, nuorista ikäluokista alkaen. Laaksonen kertoo, että vuosista 2015–2016 pelaajamäärä on kasvanut ehkä 35–40 prosenttia, tyttöjen määrä suhteellisesti vielä enemmän.
– Voisi sanoa, että tyttöjen jalkapallo on ottanut tasossa pojat kiinni.
Valmennusvastuu aina koulutetulla valmentajalla
Seuran viime vuosien organisaationlaajuisissa ratkaisuissa on panostettu harrastusympäristön turvallisuuteen ja taustahenkilöiden osaamiseen.
– Jokaisella pelaajalla on yhtäläinen mahdollisuus laadukkaaseen toimintaympäristöön perhefutiksesta saakka. Yksittäisen ikäluokan valmennusvastuu on aina korkeasti koulutetulla päätoimisella valmentajalla. Nämä ovat koko seuran strategisia valintoja.
Laadukas harrastaminen halutaan turvata siis pienistä pelaajista saakka.
Laaksonen haluaa korostaa myös KaaPon yhteiskunnallista roolia kaarinalaisten lasten liikuttajana.
– Ikäluokkien koko Kaarinassa on noin 220–240 lasta per sukupuoli, ja näistä iso osa harrastaa jalkapalloa KaaPon riveissä. Emme halua myöskään profiloitua esimerkiksi pelkästään kilpa- tai harrasteseuraksi vaan tarjota monia tapoja harrastaa. Kaikki lähtee harrastajan halusta ja suunnasta, ja seuran nykyinen toimintamalli mahdollistaa yhtä lailla mukavan harrastuksen kuin kansainvälisten kilpakenttien tavoittelun, Laaksonen summaa.
Liitossa nähdään KaaPoesimerkillisenä seurana
– KaaPon toiminta vaikuttaa tällä hetkellä todella hyvältä. Aikaisemmiltakin vuosilta on useita hyvin valmennettuja yksittäisiä ikäluokkia, joista on noussut pelaajia Kansalliseen Liigaan asti, mutta nyt hyviä tuloksia nähdään ikäluokasta toiseen säännöllisesti, Palloliiton aluevalmentaja Markus Paananen kehuu.
Paananen ja liiton tyttövalmennuksen kehittäjä Leo Tommila olivat hiljattain seurakäynnillä Kaarinassa. Esimerkkeinä menestyneistä KaaPo-kasvateista miehet mainitsevat Ilona Anttosen ja Suvihelmi Oksasen , jotka pelaavat molemmat nykyisellään Tikkurilan Palloseurassa.
– Työtä pitää tietysti tehdä jatkuvasti, mutta kyllä satsaukset nuoriin ikäluokkiin korreloivat yleensä myös sen kanssa, kuinka moni pääsee lopulta huipulle, miehet toteavat.
Paananen ja Tommila uskovat, että seuran menestyksen salaisuus on juuri seurajohtoisessa suunnitelmallisuudessa ja ammattivalmennuksessa.
– Kun katsoo, mitä täällä kentällä tapahtuu, niin se on ikäluokasta toiseen samankaltaista. Harjoituksissa on tietty rakenne. Valmentajia on tarpeeksi, harjoitukset ovat suunniteltuja, ja täällä tehdään koko ajan täysillä. Ei ole jonoja tai seisoskelua, Tommila huomioi.
– Kun kaikissa ikäluokissa tehdään asioita tietyllä tavalla, voidaan mahdollisesti huomattuja puutteita korjata yhdellä keskustelulla kaikissa ikäluokissa, Paananen lisää.
Miehet kehuvat, että KaaPon harjoituksissa näyttää tapahtuvan koko ajan paljon. Jokainen saa pallokosketuksia, ja pienpelien kautta kehittyvät muun muassa urheilullisuus, pelikäsitys, taito ja täysillä tekemisen kautta myös psyykkinen puoli.
Kehitettävää on tulevaisuudessa vanhempien ikäluokkien 11 vastaan 11 -pelaamisessa, jolloin vaatimustaso nousee huomattavasti. Tämä tiedostetaan myös KaaPossa.
– Vaikka olemme tietysti iloisia huippu-urheilun näkökulmasta, kasvattaa hyvin organisoitu, hauska ja kehittävä harjoittelu myös seuran pelaajamäärää ja vähentää harrastuksen lopettamisen todennäköisyyttä, Paananen muistuttaa.
Paananen ja Tommila kehuvat KaaPoa myös siitä, että se tekee seurayhteistyötä esimerkiksi TPS:n kanssa B-tytöissä. Yhteisjoukkue- eli YJ-toiminnassa pelaajat pysyvät oman seuransa pelaajina, vaikka pelaisivatkin toisen seuran paidassa.
– Hyödyt liittyvät loppuviimeksi siihen, että jos joku pelaaja tekee läpimurron, tulee seuraan kasvattajarahoja ja tietysti myös brändihyötyjä, Paananen selittää.
Teksti ja kuvat: Mikko Perttunen
