Naiselle karhun talja, miehelle ilveksen

0
Naisen haudasta löytyneitä sorsalinnun höyhenpaakkuja. Höyhenet ovat todennäköisesti olleet peiton tai tyynyn täytteenä. Ravattulan Ristimäki, hauta 8/2015. Kuvaaja Juha Ruohonen.

Ravattulan Ristimäellä haudattiin vainajia taljojen ja höyhenpeittojen kanssa. Tämä kävi ilmi tuoreista laboratoriotutkimuksista Ravattulan Ristimäen haudoista.

Tutkimukset paljastivat merkittäviä jäänteitä, jotka täydentävät kuvaa rautakauden ja keskiajan taitteen hautausrituaaleista Varsinais-Suomessa. Turkiksia ja höyheniä löytyi kahdeksasta haudasta.

Turkkeja oli käytetty vainajan vaatteina, suojana ja puukontupen vuorina. Niitä tutki eläinkuitujen mikroskooppiseen lajitunnistukseen erikoistunut arkeologi Tuija Kirkinen Helsingin yliopistosta.

Kahdesta naisen haudasta tunnistettiin karhunkarvaa. Ne olivat jäänteenä taljasta, joka oli laitettu arkun pohjalle ja jonka liepeet oli taitettu vainajan suojaksi.

Karhua kunnioitettiin



Taljan käyttö pehmusteena on ollut yleistä Suomen nuoremman rautakauden hautauksissa, mutta yleensä siihen tarkoitukseen on käytetty hirven ja peuran, joskus myös naudan taljaa.

– Toistaiseksi vain muutamasta muusta haudasta Suomessa on löydetty karhuntaljan jäännöksiä. Karhu oli metsästysriittien ikiaikainen ja tärkeä eläin, jonka kunnioitettu asema kansanuskossa säilyi pitkään. Karhuntaljoja lahjoitettiin esimerkiksi kirkkoihin alttarin edustalle sijoitettavaksi 1700-luvulle asti, Kirkinen kertoo yliopiston tiedotteessa.

Yhdellä miesvainajalla oli ollut ilveksen turkiksella vuorattu vaate tai peite. Tästä haudasta otetusta maanäytteestä löytyi lisäksi musta majavan karva. Toisen miesvainajan haudasta löytyi kärpännahan jäännöksiä, jotka todennäköisesti ovat kuuluneet turkissomisteiseen vaatteeseen.

Lintujen höyheniä löydettiin yhteensä viidestä haudasta. Niitä analysoi Kirkisen lisäksi Carla Dove , joka on höyhenten tunnistamiseen perehtynyt tutkija Smithsonian-instituutissa Yhdysvalloissa.

– Kahdessa haudassa höyheniä oli niin runsaasti ja hyvin säilyneinä – ensimmäisen kerran Suomessa – että ne pystyttiin tunnistamaan sorsalintujen höyheniksi. Höyhenet ovat todennäköisesti peräisin arkkuun pehmusteeksi laitetusta täkistä tai tyynystä, arvelee kaivauksia johtava arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta.

Erään haudan jalkopäästä löytyneitä koiraeläimen karvoja ja nahan kappaleita tutkimusryhmä pohti pitkään. Tutkijoiden mukaan ne saattavat olla peräisin omistajaansa hautaan seuranneesta koirasta – tai kenties siitä tehdyistä säärystimistä.

Laboratiivisen kaivaustutkimuksen teki arkeologi Jaana Riikonen.

Vainajilla oli arvostettu asema



Merkittävänä havaintona voidaan pitää sitä, että vielä varhaisella keskiajalla 1200-luvun alkupuolella vainajia haudattiin kirkkorakennuksen viereen parhaimpiinsa puettuna.

– Heidät laskettiin taljalla tai höyhentäkillä vuorattuun lauta- tai ruuhiarkkuun ja peiteltiin usein lisäksi villavaatteella. Vainajat olivat kristittyjä, eivätkä he enää saaneet mukaansa tuonpuoleiseen tarkoitettuja varsinaisia hauta-antimia, Ruohonen sanoo.

Tutkimus antaa lisätietoa myös turkisten käytöstä vaatetuksessa. Esimerkiksi ilveksen, kärpän ja majavan turkikset ovat olleet aikansa ylellisyystuotteita, ja niiden löytyminen viestii näiden vainajien arvostetusta asemasta yhteisössään.

Ravattulan Ristimäen haudat ajoittuvat 1100-luvulta 1200-luvun puoliväliin, heikosti tunnettuun rautakauden ja varhaisen keskiajan väliseen murroskauteen. Ristimäellä on säilynyt vainajien vaatteita, peitteitä ja pehmusteita. Sen sijaan hautojen luuaines oli lähes kokonaan maatunut, eikä itse vainajista ollut jäljellä juuri muuta kuin hammaskiillettä.

Tutkimusta tuki Alfred Kordelinin Säätiö. Tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa Fennoscandia Archaeologica -lehdessä.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of