Pääkirjoitus: Kädet sylissä valmiustilassa

0

Nyt alkaa kuntavaalipöhinä. Alkaako? Koronarajoituksia ollaan väljentämässä ja tapahtumia on pian jokaiselle päivälle. Onko sittenkään? Vaikka kesän koronatilanne näyttää lupaavalta, monilta yhdistyksiltä, yrittäjiltä ja virkamiehiltä puuttuu rohkeutta luvata mitään.

Vuosi koronaepidemiaa on tehnyt oudon vaikutuksen mielentilaan. Kohtaan päivittäin juttukeikoilla ja puhelimessa ihmisissä saman odottavan lamaannuksen, jonka tunnen itsessäni, jonkinlaisen pandemiankaltaiseksi roihahtaneen savolaisuuden: suattaapi mennä näin mutta suattaapi mennä toisinkin.

Varmimmatkin kuvitelmat ovat heittäneet niin tiheästi kuperkeikkaa, että emme uskalla muuta kuin istua kädet sylissä jatkuvasti varuillaan. Ei voi olla tiukasti lukkoon lyötyjä suunnitelmia, jotta pystyy improvisoimaan. On pitänyt sopeutua pop up -henkeen: älä sitoudu kunnolla mihinkään mutta reagoi vikkelästi, kun jotain tapahtuu.

Tämä kevät on yhdistelmä lamaannusta ja valmiustilassa oloa, ja se kuluttaa henkisesti hämmentävän paljon. Miten voi tulla näin väsyneeksi siitä, että ei ole tehnyt kunnolla mitään?

Myös vaalikampanjoinnista on – ainakin toistaiseksi – aistittavissa epäröivyyttä. Jaksavatko ihmiset oikeasti katsella YouTube-paneeleita kauniissa kevätsäässä? Herättääköhän kadulla partiointi närää?

Kaarina-lehti on käynnistämässä sosiaalisessa mediassa kahdesti viikossa pienimuotoisia vaalidebatteja. Ehdokkailta ja äänestäjiltä toivomme vinkkejä, mistä haluatte vääntää kättä ja kuulla eri kantoja pop up -kevään keskellä.

Kaarina tarvitsee hyvät ja valveutuneet päättäjät. Omasta ehdokkaasta kannattaa ottaa selvää, ja se onnistuu parhaiten, kun keskustelussa on mukana myös kyseenalaistajia. Elämä jatkuu pandemian jälkeen ja sen seassa.

Maria Kesti