Pääkirjoitus: Pelko tai ärsyke on vaara liikenteessä

0

Liikenteessä tuntuu edelleen olevan paljon sitä asennetta, että ”pois alta te hitaammat”. Ärsykekynnystä näin keväällä lisäävät myös monet viljelmille matkalla olevat työkoneet tai edessä menevä mopoilija. Autoilijat roikkuvat perässä ja kyttäävät ohituspaikkoja – ja toisinaan sellaisiksi valikoituu paikkoja, joissa näkyvyys on lähes olematon. Pian alkavat tiepäällystykset, ja jotkut kiukuttelevat niistäkin.

Talvella ajelin moottoritietä kohti Turkua, ja valmistauduin siirtymään ohituskaistalle ohittaakseni edellä menevän rekan. Ehdin laittaa vilkun päälle, mutta en lähtenytkään vaihtamaan kaistaa, koska havaitsin takaa vauhdilla lähestyvän punaisen kiitäjän. Laitoin vilkun pois. Auto kaahasi ohituskaistaa ohi mutta kääntyikin eteeni ja kuski alkoi jarruttaa. 60 kilometrin nopeudessa mieleen nousi epäily siitä, onko kuljettaja ihan kunnossa. Kuljettaja pyrki selkeästi provosoimaan jarruttelemalla edessäni. Temppuilu päättyi siihen, että mies päätti uudelleen painaa nastan lautaan. Muutaman kilometrin edelläni ajanut puoliso sai vielä hänkin havaita tyypin ohittelut ja kaasuttelut.

Nyt vilkuilen moottoritiellä peruutuspeiliin. Miksi tuo tulee tuolta takaa noin kovin ja alkaako taas joku uhota? Vähän sama fiilis, kun lähestyy risteystä ja näkee toisen lähestyvän samaa risteystä kovaa vauhtia. Pysähtyykö varmasti? Mitä aikoo? Tunnetta vahvistaa se, että toimitustyössä poliisitiedotteet huuruissa olevista kuljettajista ovat liiankin tuttuja.

Tyhmänrohkeus, väärät tilannenopeudet, virhearviot ja jokin kummallinen näyttämisen halu ovat tekijöitä, jotka tekevät liikenteestä kaikille pelottavan.

Jos liikenteessä ajautuu tilanteeseen, jossa kokee muut liikkujat liian hitaiksi, huonoiksi ja ärsyttäväksi, on syytä korjata omaa asennetta. Ärsyyntynyt kuski ottaa turhia riskejä ja on riski kaikille muille kulkijoille, oli näillä ympärillään peltiä tai ei.

Taina Tukia