Arkiaamuna Piikkiön keskusta on hiljainen, mutta apteekin oven edessä kiemurtelee jono. Apteekkari Silja Ketonen palvelee reseptiasiakkaita kahden työntekijän rinnalla.
Tarvittaessa Ketonen myös vie lääkkeet asiakkaille kotiin asti.
– Pienessä apteekissa työ on sellaista, että apteekkari juoksee, Ketonen kuvailee ja kehuu tiimiään. Yhdelle uudelle farmaseutille olisi kuulemma tarvetta.
Ketonen aloitti Piikkiön apteekkarina tammikuussa. Edellinen työpaikka oli Turun Länsikeskuksen apteekissa, jossa hän työskenteli vuosia proviisorina. Piikkiön apteekin apteekkilupaa hän haki ensimmäisen kerran runsaat kymmenen vuotta sitten, mutta silloin toinen hakija valittiin.
Apteekkariksi pääsyn edellytyksenä on farmasian alan ylempi korkeakoulututkinto eli proviisorin tutkinto ja riittävästi työvuosia. Fimea myöntää apteekkiluvan ja valitsee pätevimmän hakijan.
Viime kesänä Ketonen huomasi, että Piikkiön apteekki on jälleen haettavissa ja tällä kertaa tärppäsi.
– Halusin apteekkariksi, koska kaipasin elämääni muutosta. Koti tyhjeni, kun lapseni muuttivat omilleen. Piti keksiä muuta harrastusta, ja apteekkarin työ käy kyllä sellaisesta, hän naurahtaa.
Palvelua islanniksi
Uuden apteekkarin myötä Piikkiön apteekista saa palvelua myös islanniksi. Rymättylästä lähtöisin oleva Ketonen on nimittäin asunut kymmenen vuotta Islannissa ja valmistunut siellä proviisoriksi.
Alavalintaan vaikutti se, että hän halusi tutkinnon, jolla voisi työllistyä eri maissa. Ensin hänen piti kuitenkin opetella uusi kieli.
– Minulla on alempi korkeakoulututkinto islannin kielestä. Islantia pidetään vaikeana kielenä, mutta suomalaiselle se oli aika helppo oppia. Samalla kurssilla oli tanskalainen kieltenopettaja, joka yritti päästä kurssia läpi neljättä kertaa, Ketonen muistelee.
Islannissa apteekit muistuttavat hänen mukaansa yleiskauppoja. Lääkkeiden lisäksi niissä myydään esimerkiksi huulipunia, sukkahousuja ja lasten pottia.
– Suomessa apteekeissa opastetaan, kuinka lääkettä käytetään. Tätä ei Islannissa painotettu laisinkaan, hän vertaa.
Kymmenen Islannissa vietetyn vuoden jälkeen Ketonen palasi kotiseudulleen varmistaakseen, että hänellä on pätevyys työskennellä myös täällä. Ennen työluvan saamista hänen piti suorittaa Suomessa täydentäviä opintoja lääkelaskennasta ja lääkelaista.
– Mieheni rakastui Suomeen. Sen jälkeen ei tullut kuulonkaan, että olisimme palanneet takaisin Islantiin, Ketonen paljastaa.
Ensimmäinen apteekki toimi kellarissa
Neljän kuukauden perusteella Ketonen on tykästynyt Piikkiöön.
– Täällä on leppoisa tunnelma. Kehtaako tätä edes sanoa, mutta tuntuu kuin kaikki kiukkuiset asiakkaat olisivat jääneet Turkuun.
Piikkiön apteekki on aloittanut toimintansa 1960-luvulla. Sitä ennen piikkiöläisiä palveli Martin apteekin sivupiste. Ensimmäinen apteekki saatiin Ketosen mukaan Piikkiöön jo sotien jälkeen. Apteekki toimi ilmeisesti omakotitalon kellarissa.
Ketonen uskoo, että Piikkiössä tarjotaan apteekkipalveluja vastedeskin, jos niille on käyttöä. Piikkiöläisten ei hänen mukaansa tarvitse lähteä Kaarinan keskustaan tai Turkuun ainakaan apteekkiasioissa. Jos pienestä apteekista ei löydy jotakin, se voidaan tilata seuraavaksi päiväksi.
Suomessa on keskusteltu vuosikausia apteekkilupien vapauttamisesta. Ketonen pitää nykyistä sääntelyä hyvänä. Hän arvelee, että lupien vapautuessa jokaisen kauppakeskuksen yhteyteen avattaisiin apteekki ja pienet, syrjäisemmät apteekit kuihtuisivat pois.
Apteekkituotteiden kysynnässä näkyvät Ketosen mukaan puheenaiheet ja trendit.
– Nyt suomalaiset ovat onneksi jo oppineet syömään d-vitamiinia. Kun aamutelkkarissa joskus kymmenen vuotta sitten valistettiin d-vitamiinin hyödyistä, hylly tyhjeni samana päivänä.
Koronapandemia sai vuosi sitten suomalaiset hamstraamaan särkylääkkeitä. Tällä hetkellä apua haetaan allergiaoireisiin.
– Ensimmäiset allergiaoireet tulevat jo helmikuussa, kun Saksassa kukkivat pähkinäpensaat ja tuulen mukana pölyä leviää tänne. Toinen, lyhyempi allergiapiikki alkaa suunnilleen viikko ennen joulua, kun ihmiset ostavat joulukukkia kotiinsa, Ketonen tietää.
