Vuoden pappa -finalisti Yrjö Salminen järjesti salatansseja ja konttasi työurallaan Turusta Helsinkiin

0
Yrjö Salminen on toiminut vaimonsa Marjatan omaishoitajana. Pariskunnalla on kolme lasta, kolme lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta, neljäs on tulossa.

– Nyt on korkea aika arvostaa suomalaista perusmiestä, joka on saanut paljon aikaan, eikä ole koskaan valittanut. Ensimmäisen kerran kävi lääkärissä vasta 85-vuotiaana. Kaihileikkaus!

Näillä sanoilla littoislainen Pirjo Sirkiä lähestyi raatia, kun alkuvuodesta etsittiin Vuoden pappaa tai mummua. Ehdotuksia raadille tuli kaikkiaan 131 kappaletta. Sirkiän isä pääsi kilpailussa finaaliin asti.

On aika käydä katsomassa, millainen pappa Littoisissa oikein asuu.

Sunnuntaina 93 vuotta täyttänyt Yrjö Salminen elelee itse rakentamassaan omakotitalossa saman ikäisen vaimonsa Marjatan kanssa. Viimeiset kymmenen vuotta Salminen on toiminut pyörätuolissa olevan puolisonsa omaishoitajana.

Mies itse on ollut terveyden perikuva, mitä nyt muisti on alkanut viime aikoina reistailla. Sen vuoksi omaishoidon sopimus purettiin äskettäin, ja nyt pariskunnan luona käy kotihoito.

Rikos vanhentunut

Salminen on kotoisin maatalosta Koskelta. Sotavuosina isoveljien palvellessa rintamalla teini-ikäinen Yrjö järjesti salaa tansseja viljamakasiinissa.

– Minulla oli isoveljeni grammari ja 4-5 levyä. Niitä minä pyöritin, kun muut tanssivat.

Tieto nurkkatansseista kulki suusta suuhun ja paikalla oli yleensä parikymmentä ihmistä.

– Pelättiin, että poliisi saa tietää, Salminen muistelee.

Tanssien järjestäminen sota-aikana oli nimittäin kielletty, mutta rikos lienee 80 vuodessa vanhentunut.

Yrjö ja Marjatta ovat olleet naimisissa 71 vuotta, mutta vierekkäin koko elämänsä. Salminen vei nimittäin vihille naapurin tytön.

– Kotitalojemme välillä oli kilometri. Minä olin niin nuori, että hän sai minut retkuun, mies virnistelee.

Marjatta kertoisi tässä kohtaa ehkä oman versionsa, mutta hän kuulee huonosti.

– Ei olla ehditty hirveästi riitelemään, kun on ollut aina niin paljon töitä, Yrjö arvelee pitkän liiton salaisuudeksi.

Avulias ja vaatimaton

Salmisen veli oli osakkaana huonekaluja valmistavassa Kiintokalusteessa ja houkutteli nuoren parin muuttamaan Koskelta Turkuun. Salmisesta tulikin taitava puuseppä, joka teki kirjahyllyjä ja muita kalusteita myös vapaa-ajallaan.

Tontti omaa kotia varten löytyi Littoisista, josta oli lyhyt matka töihin Turkuun. Pariskunta sai kolme lasta Arjan , Jorman ja Pirjon, jotka asuvat kaikki edelleen Kaarinassa.

Marjatta oli kotiäiti ja Yrjö siirtyi Kiintokalusteesta rakennusalan töihin Kivikartiolle. Turkuun rakennettiin 1960–1970-luvulla kerrostalolähiöitä, ja Salmisen tehtäviin kuului jalkalistojen asentaminen uusiin asuntoihin.

– Isä laski joskus kontanneensa kilometreissä 16 kertaa Turku-Helsinki -väliä vastaavan matkan.

Tyttäret muistelevat, että töistä tullessaan isä otti viiden minuutin nokkaunet. Sen jälkeen hän lähti yleensä puuverstaaseen tai auttamaan tuttavia rakennustöissä. Taloja hän on rakentanut elämänsä aikana useita.

– Isä on luonteeltaan kiltti ja hänellä on matala kynnys auttaa muita. Naapureiden ei tarvinnut edes kysyä, kun hän meni ja teki jo. Se oli hänelle itsestään selvää, Pirjo-tytär kuvailee.

Sellainen Yrjö-pappa on edelleen.

– Jos istumme kahvipöydän ääressä ja ovikello soi, pappa on ovella ensimmäisenä avaamassa, vaikka paikalla olisi 30 vuotta nuorempia, jotka voisivat tehdä sen, toinen tytär Arja nauraa.

Lastenlastenlasten kanssa pappa konttaa lattialla ja laulaa ikivanhoja kansanlauluja, joita ei löydy Youtubesta.

”Lauletaan, me nuoret pojat, kylämme kunniaksi, ett’ ei tulisi tämä kylä meille ikäväksi!” hän lurauttaa malliksi pienen pätkän.

Sydämen sivistys synnyinlahjana

Korona ei ole järisyttänyt iäkkään pariskunnan elämää, koska he eivät omien sanojensa mukaan muutenkaan enää liiku ihmisten ilmoilla. Autotallissa seisoo yhä pariskunnan Peugeot, mutta Yrjö luopui ajokortistaan kolme vuotta sitten. Välillä käydään sentään maisema-ajelulla eläkeikäisten lasten toimiessa kuskeina.

Salminen kertoo, ettei hän ole jaksanut seurata televisiosta koronauutisia. Televisionkatselija hän ei ole ollut koskaan. Enemmän on tullut pelattua korttia.

– Marjapussi, Ristikasi, Maija… hän luettelee pelejä, joiden säännöt ovat muistissa edelleen.

Tyttäret arvelevat vanhempiensa pitkän elämän salaisuudeksi yksinkertaista kotiruokaa ja ulkona liikkumista.

– Litra kermaa viikossa, voita ja ruisleipää, he nauravat.

Tarkemmin ajateltuna ruoka on aina ollut melko luomua. Omista marjoista tehtyä viinimarjamehua ja oman pihan omenoita.

Yrjö itse uskoo pysyneensä virkeänä, koska ei suhtaudu elämään liian ryppyotsaisesti.

– Huumorinkukka on kaunehin kukka. Sitä olen yrittänyt viljellä. Välillä on ollut vaikeuksia, mutta ne menevät ohi, kun vaan yrittää pitää mielialan korkealla.

Tyttäret ilmoittivat isänsä Vuoden pappa -kilpailuun, koska heidän mielestään tavallisia mummuja ja pappoja pitäisi nostaa esille enemmän. Heidän työtään ei osata ehkä arvostaa riittävästi nykymaailmassa, jossa saavutukset mitataan kunniamerkeissä ja titteleissä.

– Meidän pappa on vaatimaton mies, joka ei ole ikinä tuonut itseään esille millään tavalla. Välittäminen on ollut hänelle rahaa tärkeämpi. Joku pahuksen sisäinen hyvyys hänellä on ollut, kun kaikki tykkäävät hänestä. Sydämen sivistys synnyinlahjana!

Fakta Vuoden mummu ja pappa

Vanhusseurapalveluyritys Seurana Oy järjestää vuosittain Vuoden mummu ja pappa -kilpailun.

Tänä vuonna ehdokkaita oli 131, joista finaaliin pääsi 12.

Voittajaksi valittiin 85-vuotias, vantaalainen Aimo Koski, joka muutti palvelutaloon pysyäkseen vaimonsa rinnalla koronan levittyä Suomeen.