Ylpön jalanjäljissä lasten terveyden asialla: Kuusistolaisesta Jussi Mertsolasta tuli Lastenlääkäriliiton kunniapuheenjohtaja

0
Jussi Mertsola kävi aikanaan Kuusiston koulua. Hän sai ensimmäisen luokan keväänä stipendin, jonka vastaanottoon hän ei päässyt, koska oli sikotaudissa. Stipendi oli suuri yllätys, joka loi uskoa opintoihin ja Mertsola uskoo sen vaikuttaneen merkittävällä tavalla hänen koko tulevaisuuteensa. Nykyään Mertsola lahjoittaa vuosittain veljensä Matin kanssa koulun kahdelle kolmasluokkalaiselle Innostuneen oppijan stipendit.

Vuosi 1952. Armi Kuusela kruunataan Miss Universumiksi ja olympiasirkus saapuu Helsinkiin. Suomessa aloitetaan yleiset hinkuyskärokotukset ja Jussi Mertsola syntyy.

Tänä vuonna kaarinalainen – syntyjään kuusistolainen – lääkäri ja professori nimitettiin Suomen Lastenlääkäriliiton kunniapuheenjohtajaksi. Arvonimeä voi kantaa vain yksi henkilö kerrallaan, ja se on myönnetty aiemmin vain kahdelle professorille – Arvo Ylpölle ja Niilo Hallmanille.

Jonkin verran tittelillä on siis historiallista painolastia.

– Onhan se totta kai mukava asia mutta vetää myös aika lailla nöyräksi. Kun katsoo edeltäjiä, niin koen tämän selvästi myös velvoittavaksi asiaksi, Mertsola sanoo.

Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen kunniapuheenjohtaja toimii muun muassa yhdistyksen hallituksen neuvonantajana lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä sekä edistää lasten ja nuorten hyvinvointia osallistumalla aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun lasten ja nuorten aseman ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä.

– Tämä vaatii jatkuvaa valveillaoloa ja asioiden seuraamista.

Soteuudistus myös lapsille?

Tällä hetkellä pinnalla on soteuudistus ja Mertsolan näkökulmasta tietysti erityisesti lasten asema siinä. Hän on vuosia sitten nostanut esille käsitteen lasten sisote.

– Lapset tarvitsisivat oman soteuudistuksensa. Lasten määrä on vähentynyt, ja koska budjetoinnit menevät väestön koon ja tarpeen mukaan, on minulla huoli siitä, ettei lapsiin panosteta tarpeeksi, Mertsola selittää.

Perheiden ongelmat, köyhyys ja periytyvä huono-osaisuus nousevat toistuvasti ajassamme pinnalle. Sosiaalisektorin ja terveydenhuollon yhteispelillä on suuri merkitys näiden asioiden hoidossa. Perhekeskukset vastaavat tietyllä tavalla tähän, ja mukaan yhdistyy vielä kolmas sektori.

– Perhekeskuksen käsite on valtakunnan tasolla epämääräinen, ja on epäselvää, miten ne hallinnollisesti sijoittuvat soteen. Olen ehdottanut, että puhuttaisiin lasten sotekeskuksista, jotka eivät kuitenkaan olisi erillisiä yksiköitä vaan yksi osa sotekeskusta, Mertsola selittää.

Kaarina ollut etunenässä

Hän näkee, että esimerkiksi Kaarinassa neuvolaterveydenhoitajien ja lapsia hoitavien lääkärien työpanosta voitaisiin käyttää uudella tavalla osana arkipäivien lastenpäivystystä, ja sosiaalisektori voisi olla myös mukana matalalla kynnyksellä. Asiakasta ei lähetettäisi luukulta luukulle vaan kaikki luukut yhdistettäisiin. Lasten sisotessa mukaan tulisi vielä sivistystoimi eli koulut ja varhaiskasvatus, joissa monet ongelmat voidaan huomata ensimmäisenä.

– Ongelma ei yleensä ole lapsessa itsessään, vaan perheessä on ongelmia, kuten taloudellista ahdinkoa tai vaikkapa psyykkisiä sairauksia. Esimerkiksi vatsavaivat tai päänsärky voivat olla lapsen oirehtimista ihan muihin ongelmiin.

Mertsola muistuttaa, että nykymaailmassa vauvasta vaariin -tyyppinen ajattelu ei ole lääkärikunnassa enää oikein mahdollista. Lapset ja nuoret tarvitsevat omat osaajansa ja vanhukset omansa. Kolmijaon täydentää työterveys.

– Kaarinassa ollaan lasten soten osalta tietyllä tavalla kehityksen etunenässä. Tänne perustettiin Turun ympäristökunnista ensimmäisenä lastenlääkärin virka, jolloin yhteys sairaalaankin on säilynyt.

Edellä oleva asia on tietyllä tavalla myös säästökysymys. Jo aikanaan sairaalamaailmassa Mertsola huomasi, että lasten perusterveydenhoito vaatisi paukkuja osaamiseen. Noin kolmannes erikoissairaanhoitoon lähetetyistä ei olisi tarvinnut lähetettä, jos osaamista olisi ollut.

”Rokote on hallittu riski”

Mertsola on vasta myöhemmällä iällä tajunnut syntyneensä samana vuonna kuin ensimmäisten perusrokotusten voi katsoa alkaneen Suomessa. Sattumalta hän on sitten myöhemmin tehnyt ison osan uraansa rokotusten parissa tutkijana, opettajana ja asiantuntijana.

Edelleen hän tekee yliopistossa tutkimustyötä lähinnä juuri hinkuyskästä. Tämän haastattelun jälkeen hän kiiruhti Kaarinan kirkolle ottamaan koronarokotusta.

Mertsola muistuttaa, että rokottaminen on ainoa tie pois koronakurjuudesta.

– Mikään lääke tai rokote ei koskaan ole ongelmaton. Kaikkeen liittyy riskinsä, mutta ne ovat yleensä hyvin pieniä. Onhan niinkin, että auton alle ei jää, jos pysyy aina kotona.

Mertsola muistuttaa, että hinkuyskä oli aikanaan suurin pienten lasten tappaja ja tuhkarokko aiheutti kuolemia ja vammautumisia.

– Ihmiset ovat unohtaneet tällaiset taudit. Avoimella tiedottamisella päästään toivottavasti riittävään rokotuskattavuuteen. Tieto on paras lääke salaliittoteorioihin, mutta osa ihmisistä ei vain luota mihinkään viranomaistietoon, Mertsola toteaa.

Vaikka korona ei olekaan ollut kovin vakava nuoremmille ihmisille, myös heitä on kuollut koronaan. Osa on saanut pysyviä komplikaatioita taudista.

– Tietysti rokotuksen hyötyjen pitää olla selvästi suuremmat kuin mahdolliset haitat. Esimerkiksi tuberkuloosirokotukset lopetettiin aikanaan, koska tuberkuloosiriski alkoi olla pieni ja rokote saattoi aiheuttaa luutulehduksia.

Ei aikaa eläköitymiseen

Eläköitymiseen ensi vuonna 70 vuotta täyttävällä professorilla ei ole ollut aikaa. Monen muun tehtävänsä lisäksi Mertsola toimii esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajana.

Tällä hetkellä Suomessa ollaan tietyllä tavalla ehkä samankaltaisen suuren, lapsia ja lapsiperheiden asiaa koskettavan rakennemuutoksen edessä kuin millainen Ylpön aloitteesta kehitetty neuvolajärjestelmä aikanaan oli.

– Uskon, että se asenne, että olen yhdistyksen piirissä pyrkinyt edistämään suomalaisten lasten perushyvinvointia – ei pelkästään sairaalassa vaan laajemminkin – on ollut yksi syy kunniapuheenjohtajaksi nimittämiseen. Tietyllä tavalla titteli tuo ehkä lisää painoarvoa. Kun olin eduskunnassa kuultavana, minua ei nimitetty enää professoriksi vaan kunniapuheenjohtajaksi, Mertsola paljastaa.

Teksi ja kuvat: Mikko Perttunen