Pekka Tenhosen kolumni: Toisella puolella

0
Pekka Tenhonen

Kun on kymmenisen vuotta hinkannut Hepojoen lenkkiä, niin vaihtelu virkistää. Lenkki on pyöräilijälle kiva, liikenne hiljaista ja maalaismaisema selvää lisäarvoa. Oleellista on myös tien kunto, ja että sen kunnon ja toisaalta pahat kohdat tuntee.

Vaihtelua tuo lenkin kiertäminen vastakkaiseen suuntaan, jolloin se tavallaan on ihan erilainen, näkymät toiset ja asioista näkee toisen puolen, kirjaimellisesti.

Tuuli pitkälti ratkaisee pyörälenkin suunnan. Mieluusti aluksi vastatuuleen ja loppumatka myötäiseen. Jos ei ole viitseliäisyyttä miettiä lenkkiä, niin voi tehdä, kuten itse tein sunnuntaina, vastatuuleen niin kauan kuin tietä riittää, tauko, ja myötätuulessa takaisin.

Nauvon lauttarantaan Lillmälöhön on kiva, joskin hiukan mäkinen reitti, ja onhan se liikenteen meteli Paraisten suuntaan aikamoinen, etenkin kauniina kesäpäivänä, mutta hyvässä seurassa sekin menee, kun on muuta kuunneltavaa.

Reitin loppuosuus on asfaltoitu sitten edellisen pyöräilykertani ja hyväkuntoinen tie tuo paitsi iloa kuntoilijalle, niin turvallisuutta Rengastien polkijoille. Tuli oikein hyvä mieli tuosta hyväkuntoisesta, turvallisesta, uudesta ja leveästä väylästä. Viimeksi olin polkenut autojen seassa.

Tauolla tuettiin paikallisia yrittäjiä, ja lähes puolen metrin mittainen katkarapupatonki kahvilassa korvasi menetettyä energiaa ja antoi sitä paluuseen. Oleellista oli kuitenkin se, että paikan pitäjä vinkkasi talon toisella puolella olleesta terassista, josta oli merinäkymä lautoille. Merituulikin osui terassille lisäarvona. Ensimmäinen valinta olisi ollut autojonon puoleinen terassi.

Nyt kävelimme talon toiselle puolelle, jossa kaikki olikin toisin, ympäristönvaihdos tienvierustasta saaristonäkymiin rauhoitti mielen, ja antoi mahdollisuuden siihen merenrantakaupunkiasukin haasteelliseen tilanteeseen, että merestä on hiukan hankala nauttia. Nyt se onnistui hyvässä seurassa ja irtiotto arjesta oli selvempi, kun ympäristö vaihtui paitsi kotioloista niin myös vakiolenkin vakionäkymistä.

Kokemus pisti miettimään ilmiötä laajemminkin, omassa arkipäivässä. Sitä, miten omaa arkipäiväänsä voi säätä paremmaksi pienillä rutiinin muutoksilla. Töihin voi ajaa uutta reittiä. Lenkin suuntaa voi muuttaa. Katseen voi kohottaa tiestä. Talon toiselle puolelle kävelyä, uteliaisuutta.

Pekka Tenhonen