Kari Uotila on tehnyt väitöskirjan keskiaikaisista linnoista ja toimii myös Turun ja Helsingin yliopiston dosenttina.
Useimmat tietävät, että Kuusiston linna – yksi keskiajan mahtavimmista ja näyttävimmistä linnoista Ruotsi-Suomessa – revittiin alas osana uskonpuhdistusta, kun Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa muutti valtakunnan katolisesta luterilaiseksi ja otti samalla kirkon omaisuuden valtiolle. Harvempi tietää, että linnan purkamiselle oli toinenkin syy.
Linna oli pahasti kallistunut, kertoo arkeologi ja Muuritutkimus Oy:n johtaja Kari Uotila.
Esimerkiksi pyörötorni esilinnassa, jonka läpi useimmat kulkevat linnan sisäosiin, oli kallistunut ulospäin hurjat 8–10 astetta.
Vertailun vuoksi: Italian nähtävyyden, Kuusiston linnaa ennen valmistuneen Pisan tornin kaltevuus on pahimmillaan ollut vain 5,5 astetta.
– Todennäköisesti Kuusiston linnan pyörötornin kallistumasta olisi tullut vielä isompi, jos yläpuolisia osia ei olisi purettu, Uotila toteaa.
Myös monet linnaa ympäröivät muurit olivat pahasti kallellaan, minkä näkee yhä linnan itäisen esilinnan ulkomuureista. Samoin nykykulkija pystyy näkemään, miten kallistumista on yritetty jo keskiajalla pysäyttää ja oikaista tiilimuurauksilla.
Kallistuneet kivitornit ja -muurit olivat vaarallisia ja vaikuttivat todennäköisesti siihen, että linna päätettiin käyttötarkoituksen muuttamisen sijaan purkaa.
Uotila on vuosien mittaan ollut tekemässä tutkimuksia ja kaivauksia Kuusiston linnanraunioilla, ja hän on erikoistunut keskiaikaisiin muureihin ja rakenteisiin.
Hänen johtamansa, vuonna 1995 perustettu Muuritutkimus on Suomen suurin arkeologisia kenttäpalveluja tarjoava yritys, samaa kokoluokkaa kuin Museoviraston vastaava yksikkö. Muuritutkimus hoiti esimerkiksi Turun toriparkin ja Piikkiön kirkon hiljattain tehdyt arkeologiset kaivaukset.
Muuritutkimuksen toimisto sijaitsee Kaarinan keskustassa, tutkimus- ja varastotilat Piispanristillä. Uotila itse asuu Kaarinassa. Kaarina-lehdelle hän kertoi Kuusiston linnanraunioista kiinnostavia tietoja, joita voi lukea ohesta. Pohjapiirustus on Muuritutkimuksen.
Kuusiston linna
Rakennettiin 1300-luvulla Suomen kirkon keskukseksi. Piispa oli oleillut Kuusistossa jo 1200-luvun puolella, todennäköisesti puisessa rakennuksessa. Piispa omisti samalla koko Kuusiston saaren.
Novgorodilaiset polttivat linnan vuonna 1318. Lisäksi linnassa oli suuri tulipalo vuonna 1485.
Linna oli kooltaan ja komeudeltaan lähes Turun, Hämeen ja Viipurin linnojen veroinen.
Viimeinen piispa oli Arvid Kurki, joka joutui pakenemaan linnasta ja hukkui pakomatkalla. Tanskalaiset valtasivat linnan mutta Kustaa Vaasa valtasi sen takaisin jo vuoden kuluttua, vuonna 1523.
Linna purettiin vuonna 1528. Linnasta jäi jäljelle sen pohjakerros, jotka olivat olleet talouskäytössä. Asuin- ja juhlaosat ovat tuhoutuneet.
Raunioita alettiin kaivaa kasvillisuuden alta esiin 1870-luvulla.
Lähde: Museovirasto.
Kari Uotila on tehnyt väitöskirjan keskiaikaisista linnoista ja toimii myös Turun ja Helsingin yliopiston dosenttina.
A Pyörötorni eteläisessä esilinnassa. Tätä kautta ulkoilijat tulevat yleensä sisään raunioihin. Pahasti kallistunut pyörötorni oli paitsi vaarallinen myös toimimaton linnan puolustamisen kannalta: tykkejä ei saatu ampuma-aukkoihin oikeaan asentoon. Pyörötornin oli rakennuttanut 1400- ja 1500-luvun taitteessa Maunu II Tavast, jonka jäljiltä ovat monet muutkin tiiliset osat linnasta. Kuusiston linnan pyörötorni edusti rakenteellisesti aikansa huipputeknologiaa. – Linna oli varustettu sotilaallisesti huippuunsa, mutta sen mahdollisuuksia ei koskaan käytetty tehokkaasti. Tanskalaiset ja myöhemmin ruotsalaiset saivat linnan helpolla, Kari Uotila kertoo.
B Salainen portaikko. Kuvassa näkyvä linnan nykyinen pääovi eteläisessä esilinnassa on myöhäinen tulokas, Maunu II Tavastin rakennuttama. Suojaisa eteläinen esilinna oli todennäköisesti toiminut puutarhana, jonne vain harvalla oli asiaa. Puutarhan ovi kulki Kari Uotilan näyttämästä kohdasta, ja se muurattiin jo keskiajalla umpeen. Nykyisen muurin sisällä on portaikko. Tämä osa linnasta on 1400-luvun alussa ollut haavoittuvainen: muurin olisi saanut helposti murrettua tykeillä ja katapulteilla. Alun perin linna oli ensisijaisesti asuinlinna, ja se muutettiin 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa sotalinnakkeeksi.
C Näitä kapeita tiilikerroksia näkyy useassa kohtaa Kuusiston linnanraunioita. Maanpinta oli keskiajalla metrin nykyistä syvemmällä ja tiilikerroksen kohdalla oli puinen parvirakennelma. Tämä kuva on eteläisestä esilinnasta.
D Kun päälinnassa tehtiin ensimmäisen kerran kaivauksia, maata oli raunioiden harjaan saakka. Kaivauksissa päästiin nykyiseen maantasoon, josta tuli vastaan 1400-luvun lopun kivetys. Sen alapuolelle ei ole kaivauksissa menty. Se, mitä 1300-luvulla tässä kohtaa linnaa oli, on yhä arvoitus.
E Tornit peräkkäin. Koillisen ja itäisen esilinnan välissä oli kolme tornia kiinni toisissaan. Niiden läpi kulki linnan alkuperäinen pääkulkureitti. Kuvassa kauimmaisena näkyvässä tornissa oli portit oikealle ja vasemmalle. 1400-luvun lopulla nämä ovet muurattiin umpeen ja pääovi siirettiin eteläiseen esilinnaan.
F Pääovesta vessan viemäriksi. Tästä meni toinen linnan alkuperäisistä pääporteista koillisen ja itäisen esilinnan välissä. Molemmat kulkureitit muurattiin umpeen, ja tämän viereen rakennettiin päälinnan privetin eli sisähuussin viemäriputki.
G Holvikaaret. Kaivauksissa on käynyt ilmi, että vastaavia holvikaaria oli pitkin esilinnojen ulkomuureja. Kaaret toimivat seinäkomeroina ja varastoina – ja esittelivät samalla linnan isännän vaurautta. Tiilet olivat kalliita, ja rakenne oli koristeellinen ja siro. 1400-luvun lopulla holvikaaret muurattiin umpeen, jotta muureista saatiin tukevammat sotilaalliseen käyttöön.
H Itäinen esilinna. Tällä hetkellä aukio on linnan tyhjimpiä ja autioimpia osia, mutta linnan käyttöaikana täällä oli eniten elämää, meteliä ja sykettä. Kaivausten perusteella tässä esilinnassa asuivat ja työskentelivät käsityöläiset ja sotilaat.
I Kuusiston linnan kallistuneisuuden huomaa hyvin itäisen esilinnan jäljelle jääneistä muureista. Niiden päällä kulki ampumakäytävät.
