”Meren äänimaailma piirtyy syvälle sieluun”– Lapsen kanssa veneillessä unohdetaan tiukat tavoitteet

0
– Teemme veneellä yleensä viikonloppureissuja ja lomalla parin viikon reissun, perheen äiti Riina Palonen kertoo. Tarkoitus olisi käydä ainakin Björkössä, Gullkronassa, Kasnäsissä ja Nauvossa, jossa tulikin jo oltua yksi yö tänä keväänä. Kesäloman reittisuunnittelu on vielä toistaiseksi kesken. Kuvassa myös perheen isä Joni, Matias, Niklas ja Markus.

Hovirinnan rannassa käy aurinkoisena päivänä kuhina ja laiturit ovat täynnä innokkaita veneilijöitä. Paikalla on myös Elina Illukka 2,5-vuotiaan tyttärensä Sylvin sekä ystävänsä Mari Jokirannan kanssa. Naiset ovat lähdössä ensimmäiselle veneretkelleen tänä vuonna: vene, Bella620 HT, laskettiin vasta edellispäivänä vesille.

– Olen veneillyt kaikki lapsuuteni kesät, kunnes muutimme Harvaluotoon ollessani 13-vuotias, Illukka kertoo veneilyhistoriastaan.

– Kesällä 2019 Sylvin ollessa ihan vauva veneilimme ystäväni veneellä kolmistaan, ja viime kesänä sain muutaman kerran lainata myös toisen kaverini venettä. Huomasin pärjääväni, ja siitä lähti uskallus oman veneen ostoon. Eniten pelotti navigointi, mutta nykyisten plottereiden ja merikortin kanssa se onnistuikin ennakkokäsitystäni paremmin.

Tuulta ja aallokkoa oppii lukemaan



Elina Illukka uskoo, että veneilystä tulee jossain vaiheessa myös Sylvin oma harrastus.

– Toivon, että merillä olo tulisi tyttärelleni samanlaisena verenperintönä kuin itselleni. Mereen ja veneilyyn liittyvä äänimaailma on ainakin itselleni piirtynyt syvälle sieluun, ja meri rauhoittaa mieltä. Uskon, että samanlaisia kokemuksia on myös lapsilla, vaikka he eivät vielä osaisi sitä sanoittaa tai selittää, hän miettii.

– Jos lapsi on aivan vauvasta asti veneilemässä, hän oppii vesilläolon itsestään. Kun itse ostin veneen vuosi sitten, en oikein edes ymmärtänyt, kuinka vankka oma lapsuuden veneilytausta on, vaikken sitä ole erityisesti opetellut pienenä. Tuulen, aallokon ja merimerkkien lukeminen tulee kuin selkäytimestä.

Tähän mennessä Illukan perhe on tehnyt lähinnä päiväreissuja.

– Käydään varmasti kaikissa lempikohteissa, kuten Bränsskärissa, Högsårassa, Gullkrunassa sekä Örössä, Illukka luettelee.

– Haluaisin myös ajella Bengtskärin majakalle, jossa en ole käynyt vuosiin. Veneessäkin voisi yöpyä, mutta siihen Sylvi on vielä liian pieni. Täytyy vuokrata mökki tai huone kohteesta, jos meinaa jäädä yöksi.

Apua saa aina



Emmi Illukka on innoissaan yhteishengestä, joka veneilijöiden välillä vallitsee.

– On ollut ihanaa huomata, että kun kysyy apua, sitä saa, Illukka kiittelee.

– Kaikki niin sanotut miesten hommat, kuten veneen pesut, laskut, trailerin katsastukset, korjaukset ja huollot olen saanut ostettua paikallisilta toimijoilta ongelmitta.

Toistaiseksi Illukka on selvinnyt veneilystä ilman suurempia haavereita. Ainoa negatiivinen kokemus aikuisiän veneilyssä on ollut yhtäkkisesti noussut myrsky kesken kotimatkan.

– Silloin kyllä pelotti ja oli mielessä soittaa merivartiostoon, että tulisivat hakemaan Sylvin pois veneestä, Illukka muistelee.

– Onneksi omat hermot kestivät, ja pääsimme vain kastuneina kotiin. Silloin kuitenkin päätin, etten enää ikinä lähde sellaisessa myrskyssä tämän kokoisen veneen kanssa vesille.

Vene on saatu lähtökuntoon. Illukka kertoo lähtevänsä vesille avoimin mielin ilman ennakkosuunnitelmia, sillä pienen lapsen kanssa voi tapahtua mitä tahansa ja matka jäädä lyhyeksi.

– Pyrin elämään hetkessä ja nauttimaan joka merimailista ilman tiukkoja aikatauluja tai tavoitteita. Jos jokin päivä ei mene suunnitelmien mukaan, seuraavana sitten yleensä paremmin.

Kun Elina Illukka painaa Bellasta tallan pohjaan, tulee huumaava olo vapaudesta. Se on paras fiilis koko kesässä.

Veneilykesä on Palostenkuopukselle ensimmäinen– Koululaisten mielestä jalkapallo ja pelaaminen eivät saa häiriintyä



Voivalan rannassa lähtöä merille tekee Palosen perhe, johon kuuluvat äiti Riina , isä Joni sekä lapset: 9-vuotias Markus , 7-vuotias Niklas ja 3-vuotias Matias .

Laituripaikalta löytyy alkuvuodesta ostettu vuosimallin 1993 Finnsport 720dl Volvo Pentan moottorilla.

– Tämä on perheemme toinen vene. Ensin oli day cruiser -mallinen pienempi vene. Välissä on lisäksi ollut pieni soutuvene perämoottorilla, Joni kertoo.

– Katsotaan, tuleeko veneilystä pidempiaikainen koko perheen harrastus. Tällä hetkellä vielä tutustumme yhdessä perheenä lajiin. Joni on aina ollut innokas vesilläliikkuja ja saanut meidät muutkin mukaan. Koronan takia jouduimme miettimään kesän tekemiset uusiksi, ja samalla syntyi ajatus omasta veneestä, Riina kertoo.

Innolla mukaan



– Veneilyn ja vesillä olemisen rentouttava vaikutus jaksaa aina vaan yllättää kokeneenkin veneilijän. Veneilystä saa parhaiten ilon irti, kun on kaunis ilma, Joni-isä iloitsee.

Myös perheen lapset ovat innostuneet veneilystä:

– Pojat tykkäävät veneilystä ja lähtevät aina innolla mukaan. Heistä on kivaa nukkua veneessä ja päästä eri paikkoihin, Riina kertoo.

Pojat odottavatkin jo malttamattomina lähtöä. Laiturilta kuuluu naurua ja iloista puheensorinaa. Erityisesti kuopus Matias haluaisi jo kovasti päästä veneen kyytiin.

Myös isoveljet Markus ja Niklas kertovat pitävänsä veneilystä, kunhan se ei häiritse muita harrastuksia, kuten jalkapalloa, pelaamista ja pelivideoiden kuvaamista.

Helppoa syötävää



Vesillä työnjako on selvä. Isä hoitaa veneen ajamisen ja äiti auttaa rantautumisessa. Lapset taas toimivat innokkaina apureina milloin missäkin. – Kun veneilee lasten kanssa, aikaa kannattaa varata reilusti. Kiire ja hosuminen eivät ylipäätään sovi veneilyyn, Riina kertoo vinkkejään lasten kanssa veneilyyn.

– Lisäksi aina pitää olla jotain helppoa syömistä helposti saatavilla. Veneessä ei muutenkaan kannata rahdata turhaa tavaraa mukana.

Teksti ja kuvat: Eveliina Korhonen

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of