Teokset ulos ja luonto sisälle: Kuusiston Taidekartanossa esitellään luonnonvärejä ja hidasta työtä

0
Andrei Bakharev asuu Turussa mutta on kotoisin Pietarista. Taustalla Merja Markkula.

Metsä tyynnyttää / mieli lepää ja toipuu / kiire on ohi.

Haikuruno löytyy puukiekosta, joita on ripustettu Kuusiston Taidekartanon puihin.

– Kotimme vieressä tehtiin avohakkuu, ja jälkiseurauksena meidänkin pihastamme kaatuivat kuuset. Nämä kiekot on niiden rungoista tehty, kertoo ite-taiteilija Liisa Wright.

– Runoihin olen kirjoittanut kauneudesta sekä surusta ilmastonmuutoksen ja metsän tuhoutumisen vuoksi.

1800-luvun työvälineillä

Taidekartanon puutarhaan on ilmaantunut piknikpöytä, jossa saa käydä syömässä eväitä. Pöytäseurana on puusta tehtyjä lintuja, omenoita ja jopa puusta tehty pöytäliina sekä linnunkakka. Ne on kiinnitetty pöytään.

– Oikeat linnut ovat tulleet ihmettelemään näitä, naurahtaa kuvanveistäjä Andrei Bakharev , jonka kädenjälkeä sekä pöytä että sen päälliset ovat.

Häneltä on tulossa tänä vuonna myöhemmin toinenkin teos ulos taidekartanolle.

Bakharev ammentaa töissään kulttuurihistoriasta, ja hän etsii sekä aiheensa, työmateriaalinsa että välineensä menneisyydestä. Hän käyttää 1800–1950-luvun työkaluja, joita hän keräilee ja entisöi. Lisäksi hän valmistaa itse pellavaöljymaalin ja sekoittaa niiden pigmentit.

– Pidän vanhojen menetelmien hitaudesta. Ehdin miettiä ja olla vuorovaikutuksessa materiaalin kanssa, Bakharev sanoittaa.

– Eikä näiden töiden myöskään kuulu olla ikuisia.

Ympäri vuoden

Wrightin ja Bakharevin teokset löytyvät taidekartanon kulttuuripolulta, jossa tämän lehden ilmestyessä on jo opasteet paikalla. Taidekartanon perustaja Merja Markkula lupaa, että polulla saa käydä ympäri vuoden eli silloinkin, kun kartano on kiinni.

Osa tämän kesän teoksista jää paikalle pysyvästi, osa kerätään syksyllä pois.

Polun varrelta löytyy myös hänen itsensä teos, jossa hän on kaivanut puutarhasta esiin henkitoreissa olevia viinimarjapensaita ja koristellut ne poistotekstiilikeräyksestä löytyneillä pitsiliinoilla.

– Teos käsittelee vanhuutta. Sekä nämä pensaat että pitsiliinat ovat jääneet tehokkuuden ihannoinnin jalkoihin, Markkula miettii.

Lisäksi ulkoa löytyy Sini Talosen, Aino Ojalan, Tiina Vainion, Lilli Haapalan ja Kimmo Peltosen töitä.

– Ja heinäkuun alussa Terhi Kaakinen veistää pihan lahopuusta veistoksen. Työprosessia saa tulla katsomaan, Markkula vinkkaa.

Auringostasinertävää,pimeydestäpunertavaa

Sisällä Kuusiston kartanon porstuassa perinnepelargoniat ottavat tulijan vastaan, osana Luonnonvarakeskuksen ja kolmen muun asiantuntijatahon hanketta. Lattiaan kiinnitetyt pitsinuolet kertovat, mihin suuntaan kartanoa tulee kiertää, jotta teoksia voi katsella koronaturvallisesti.

Perähuoneesta löytyy epämääräisen näköinen purkki, jonka tummassa nesteessä lilluu – jotain.

Se jokin on haavankeltajäkälää, jota on murustettu purkkiin veden ja ammoniakin kanssa, kertovat Aija Möysä ja Ulla-Maija Vuorinen Turun seudun luonnonvärjäriryhmä Matarasta. Jäkälän on liottava nesteessä huoneenlämmössä puoli vuotta, ja prosessi on parhaillaan käynnissä.

Puolen vuoden jälkeen nesteeseen pitää lisätä vettä, suolaa ja villalankoja, ja sekoitelma kuumennetaan sekä annetaan jäähtyä useita kertoja. Sitten villat nostetaan pois, pestään, ja osa laitetaan kuivumaan aurinkoon ja osa pimeään.

– Auringossa kuivattu vyyhti muuttuu sinertäväksi, pimeässä kuivunut roosanpunertavaksi, selittävät Möysä ja Vuorinen.

He vastaavat taidekartanon kesäkuun sisällä olevasta Värinkeittäjän paljastuksia -näyttelystä. Katseltavana on sekä luonnonvärein tehtyjä taide- ja käsitöitä, myyntitöitä että värjäysprosessin esittelyä, ja useimpina päivinä paikalta löytyy värjäreitä, joilta voi kysyä prosessista.

Värjääminen on pitkäjänteistä: ensi kesän värjäystyöt täytyy aloittaa tänä kesänä ulkona keräämällä ja kasvattamalla kasveja.

– Luonnonväreillä värjäämisessä lumoaa yllätyksellisyys, miettii Vuorinen.

– Koskaan ei voi täysin tietää, mikä väri padasta tulee, joten aina jää halu löytää vielä se jokin yksi sävy, Möysä sanoittaa.

Värin lähteetkin yllättävät: punasipulista saakin vihreää ja kanervankukista voimakkaan keltaista väriä. Toisaalta luonnonvärit sointuvat aina yhteen, joten väreistä saa aina kauniin lopputuloksen.

Helpointa on villan värjääminen, mutta kaikkea muutakin voi värjätä.

Heinäkuussa värjärit lähtevät kartanosta ja saleihin pystytetään toinen näyttely: avoimen teoshaun kautta toteutettu Kannan tulevaisuuden hengittämistä.

 

Kuusiston Taidekartano on auki kesä–heinäkuussa lauantaista keskiviikkoon sekä elokuussa viikonloppuisin. Villikahvila on auki näyttelyn aukioloaikoina.