Viikatteella fosforinpoistoon: Ruovikon niittämisestä hyötyvät luonto ja ihminen

0
Testattavana oli Härmän Taonnan kaislaviikate. Viikate tarvitsee ennen pitkää teroittamista, ja joidenkin valmistajien viikatteista varoitetaan, että niitä täytyy teroittaa jo niittämisen aikana. Eri päivinä testattaessa Härmän Taonnan viikate pysyi kuitenkin terävänä. Toisaalta käyttö oli toistaiseksi pientä.

Sieltä niitä taas nousee: tummassa vedessä häämöttää vihertäviä viiltävänteräviä keihäänkärkiä. Osa on noussut jo pinnan päälle, ja pian niiden sisältä alkaa keriytyä röyhyäviä kukintoja. Vuosi vuodelta ne hivuttautuvat lähemmäs ja pidemmälle, valtaavat rantoja vastaansanomattomana armeijana, kasvattavat rannat umpeen.

Sitkeät ja tehokkaasti leviävät ruovikot – joita erheellisesti kutsutaan kaislikoiksi – tuottavat harmia mökkiläisille ja rannan äärellä asuville. Rantaviiva jää käyttämättä, jos uimaan tai veneilemään ei pääse. Maisema muuttuu yksitoikkoiseksi ja tontin arvo laskee.

Sen sijaan luonnon kannalta ruovikoista on sekä haittaa että hyötyä.

– Luonnossa harvoin yksi asia on ainoastaan hyvä tai huono, sanoittaa Paraisten ympäristönsuojelupäällikkö Carl-Sture Österman .

Ruovikoissa on linnustolle hyviä pesimäpaikkoja ja kaloille kutupaikkoja. Toisaalta saaristomerellä ruovikko on ryövännyt alueita liiaksi asti. Maisema- ja ympäristöasiantuntija Riitta-Liisa Pettersson Suomen Talousseurasta kertoo, että ruovikot leviävät nykyään vauhdilla vesien rehevöitymisen ja rantalaidunnuksen loppumisen vuoksi.

– Kyllä ruovikoita kannattaa poistaa ja kerätä niiden ravinteita maaperään ja hyötykäyttöön, Paraisten ympäristönsuojelutarkastaja Petri Huovila ynnää.

Aggressiivisesti leviävät ruovikot esimerkiksi yksipuolistavat lajistoa. Kahlaajalinnut tarvitsisivat avoimempia rantoja pärjätäkseen. Kaislikoita pois raivaamalla saa myös parannettua veden virtausta, jolloin sinilevä viihtyy alueella huonommin ja vesi on kirkkaampaa.

Ja taas toisaalta: ruovikot sitovat varsinkin ojien suissa ja peltojen laidalla ravinteita ja estävät niitä pääsemässä mereen. Tällaisissa paikoissa ruovikoista on Itämeren kannalta hyötyä, joten niissä kaislat on syytä jättää paikoilleen.

Järeitä ja kevyitä keinoja

Jos omasta rannasta haluaa vähentää ruovikkoa, järein keino on hankkia paikalle ruoppaaja, joka kaivaa koko kasvuston pois. Silloinkin ruovikot palaavat kyllä takaisin, joten yleensä rannalle levitetään pressu, jonka päälle tuodaan mursketta ja hiekkaa.

Ratkaisu on kallis ja kajoaa melko voimakkaasti luonnonympäristöön. Astetta kevyempi ratkaisu on hankkia paikalle niittokone, joka niittää korret pois muutaman kerran vuodessa muutamana vuotena.

Entä jos omalla rannalla haluaa rajoittaa kaislikkoa omin voimin? Tahdon poistaa ruovikkoa omin voimin kesäpuuhana, kun rannassa oleillaan jo valmiiksi, ilman ulkopuolista urakoijaa ja pienellä rahalla.

Olen muutaman kerran lainannut naapurin moottorikäyttöistä kaislaleikkuria. Moottoreista kiinnostunut saattaisi innostua leikkurista, mutta itse olen vain masentunut siitä.

Bensa haisee ja kone pitää karmeaa meteliä. Laite on raskas ja sen painopiste on kaukana kehosta. Veneestä käsin en uskalla sitä käyttää. Leikkuriosiota pitää pestä käytön jälkeen makealla vedellä sekä öljytä, mikä on hankalaa paikassa, jossa ei ole juoksevaa vettä eikä autotietä. Koko kone meni jumiin ja piti viedä huoltoon.

Mitenköhän toimii kaislaviikate?

Testataan

Viikatteiden käyttäminen vaatii taitoa, joten viikatteen ostoa tuli harkittua pari vuotta ja ruovikko levisi leviämistään. Tänä keväänä lopulta ostettiin Härmän Taonnan kaislaviikate.

Viikate tuntuu kädessä kevyeltä, sitä on helppo kuljettaa ja se on sopivasti painotettu.

Kaislat kuuluu leikata mahdollisimman läheltä pohjaa. Hujautan viikatteen kömpelösti veteen ja kolhin sitä kiviin. Aijai.

Kokeiluhetkellä vedessä on enimmäkseen ylivuotista ruokoa. Se on työläämpää niittää kuin tuore kasvusto. Ruoko kuitenkin katkeaa hetkessä, ja pinnalle alkaa leijailla katkenneita nuoria latvoja, joita en ollut edes havainnut vedestä. Aika hyvin koskaan viikatetta aiemmin käyttäneeltä.

Työ sujuu mukavasti. Kaislaa lakoaa. Tosin muutama ylivuotinen yksilö on sitkeä. Lähinnä kuorin niitä viikatteella. Eri suunnasta ottaessa nekin antavat periksi.

Yksi tiheä ruokotupsu vaikuttaisi vaativan noin viisi viikatteen heilautusta, jotta kaikki kaislat ovat laonneet.

On hiljaista. Linnut livertelevät, jokin kala polskahtaa kauempana. Tytär onkii kauempana.

Tätä voisi tehdä usein, pieni määrä kerrallaan, samalla kun lämmittää saunaa tai vahtii vedessä leikkiviä lapsia. Niittämisessä on samaa meditatiivisuutta kuin marjojen poimimisessa tai käsitöissä: on mielekästä tekemistä ja samalla saa olla läsnä luonnon ja omien ajatusten kanssa.

Tosin jos niitettävää olisi hehtaarikaupalla, mielenrauha olisi koetuksella. Työ on hidasta ja vaatii enemmän liikkumista ja työn jäljen jatkuvaa arviointia kuin moottorileikkuri.

Kokeilen niittämistä kaislaviikatteella vielä veneestä käsin. Työ on kömpelöä ja aika tehotonta. Täytyy ostaa kahluuhousut, jotta pääsen niittämään syvemmältä.

Hyötykäyttö alkutekijöissä

Luonnon ja Itämeren kannalta tärkeintä on, että kun ruovikko on niitetty, varsia ei jätetä veteen maatumaan.

– Kasvaessaan ruovikko käyttää hyödyksi fosforia ja typpeä, jota on pohjamudassa. Kun ruovikko niitetään ja nostetaan maalle, ne ravinteet saadaan pois vesistöstä ja veden laatu paranee. Tämä on yksi harvoista keinoista, joilla vesistöstä saa isossa mittakaavassa vähennettyä ravinteita, Österman selittää.

Jos varret jätetään maatumaan veteen, fosfori ja typpi vapautuvat vesistöön. Samalla tulisi lisättyä oman rannan rehevöitymisen ongelmia, kuten sinilevää.

Niittojätettä voi hyödyntää monella tavalla, mutta Suomessa sen käyttö on lapsenkengissä.

Ilmavat kuivat ruo’ot maatuvat hitaasti, ja ne olisivat erinomaista katetta kasvimaalle. Maahan sekoitettuna ruo’ot parantavat mullan rakannetta. Ruokoja voisi käyttää biopolttoaineena sekä rakennusteollisuudessa eristeenä ja ruokokattona.

Yksityisrannoissa ruovikkoa niitetään yleensä siksi, että niistä halutaan vain eroon. Sen sijaan Paraisilla on alkamassa projekti, jossa niittoyrittäjä, kaupunki ja Turun ammattikorkeakoulu korjaavat ruovikkoa hyötykäyttöön. Ruo’ot paalataan projektissa myöhempää hyötykäyttöä varten.

Ehkä teollisuudessa on alkamassa uusi luku, jossa ruovikosta tulee haluttua raaka-ainetta ja mökkiläiset pääsevät ansaitsemaan aiemmalla kiusankappaleellaan.

Ruokokatetta omaan puutarhaan?

Vaikka niittojätettä ei aikoisikaan hyödyntää, se pitää haravoida maihin niin korkealle, että syysmyrskyt ja jäät eivät vie niitä mennessään, tai esimerkiksi polttaa.

Katson niittojälkeäni. Kaislankorsia kelluu vedessä harvakseltaan laajalla alueella. Yritän saada niitä haravoitua huonolla menestyksellä.

Sen sijaan kannan rannassa mutkittelevia vanhoja kaislakerroksia – jään niittämiä ja meren niputtamat ruokoja – metsään puiden juurille, pois meren aaltojen ulottuvilta.

Voisikohan ruokoja hakettaa itse kasvimaan katteeksi? Täytyy joskus kokeilla. Tai jos kaislanippuja silppuisi vesurilla pölkyn päällä?

Vesuri-idea osoittautuu yhtä hyväksi kuin popcornin valmistaminen kattilassa ilman kantta. Helpommin säkin saa täyteen istumalla maahan ja silppuamalla hansikkaat kädessä käsin ruokoja.

Se työ vaatii hitaudessaan todellista mielenlujuutta. Tai sitä, että on tosi tylsää. Tai tosi pieni kasvimaa.

Paras hetki heinäkuussa

Näillä rannoilla on sanottu, että ruovikot pitää leikata juhannukseen mennessä, jotta työstä olisi jotain hyötyä. Vanhan kansan tieto osoittautuu kuitenkin vääräksi: ohjeistukset kertovat, että ruovikot kuuluu leikata vasta heinä-elokuussa. Tästä ajankohdasta hyötyvät sekä ihminen että linnusto.

Linnut saavat kasvattaa poikasensa kesäkuussa rauhassa. Lisäksi ruoko kannattaa leikata ajankohtana, kun se on kuluttanut juurensa vararavinnot ja juurakko on köyhimmillään. Käytännössä tässä vaiheessa ollaan heinä-elokuussa. Silloin ruo’olla ei ole täysiä voimia kasvattaa uutta kasvustoa niiton jälkeen.

Syksyllä, talvella ja keväällä juuressa on paljon vararavintoa ja uusia alkuja nousee niiton jälkeen enemmän.

Kannan viikatteen kotiin, huuhtelen sen makealla vedellä ja kuivaan. Palataan asiaan jälleen heinäkuussa.

Saako omaa ruovikkoa niittää vapaasti?

Paraisten ympäristönsuojelutarkastaja Petri Huovila kertoo, että ruovikkoa voi niittää pienimuotoisesti ilman lupia tai ilmoituksen tekemisiä.

– Oman vesurinsa ja raivaussahansa kanssa voi riehua vapaasti omalla alueellaan! Toki aina kun puuhastellaan toisen alueella tai yhteisen vesialueen tai vesijätön alueella, asiasta tulee sopia kaikkien omistajien kanssa, hän kommentoi.

Pienimuotoista niittämistä on esimerkiksi ruovikon poisto laiturin ympäriltä.

Sen sijaan isoista ja koneellisista niitoista sekä alle 500 kuution ruoppaamisista on tehtävä ilmoitus ELY-keskukseen. Kaarinassa ja Paraisilla asiaa hoitaa Maria Timonen.

Silloinkaan niittämiseen tai pienimuotoiseen ruoppaamiseen ei siis tarvita viranomaisten lupaa. Ilmoituksen käsittelyyn menee kuitenkin muutama viikko.

Mittavammista ruoppaamisista tarvitaan vesilain mukainen lupa. Jos luvalle on edellytykset kunnossa, sen odottamiseen menee 6–8 kuukautta.