Isosiksi eli rippikoulujen ryhmänohjaajiksi haluavien määrän olisi olettanut Kaarinan seurakunnassa lopahtaneen. Suurin osa isosista on yleensä edellisen kesän rippikoululaisia, joilla ei tällä kertaa itsellään ole omia elämyksiä perinteisestä rippileiristä. Viime kesänä yöleirejä ei järjestetty koronaepidemian vuoksi.
– Koska meillä ei ollut omaa leiriä, halusimme isosiksi saadaksemme leirikokemuksen, selittivät kuitenkin isoset viime viikolla, kun Kaarina-lehti kävi Kaarinan seurakunnan rippileirillä Pyölinrannassa Piikkiössä.
Seurakunnan kappalainen Henri Kesti vahvistaa, että isosiksi haluavia oli tälle kesälle poikkeuksellisen paljon: monelle oli jäänyt jano saada vielä se perinteinen leirikokemus.
Onkohan leiri sitten täyttänyt odotukset?
– On! isoset Erika Sirkiä, Ida Ranki, Lotta Kilkki ja Ulla Haarala hehkuttivat.
– Ekasta hetkestä tunsi jo, että tästä tulee kiva leiri, Ida mietti.
– Porukka uskaltaa heittäytyä ja lähteä mukaan kaikkeen, Ulla kehui.
Isosiksi lähtemiseen painoi heillä vaa’assa myös se, että heillä itsellään oli ollut mukavat isoset.
Päiväleirikin voi olla elämys
Viime kesän poikkeusjärjestelyillä on ollut toinenkin seuraus: seurakunta sai nyt kerrankin helposti täyteen päiväleirimuotoiset rippikoulut. Niissä nuoret lähtevät yöksi koteihinsa.
– Aiemmin päiväleirit eivät ole ottaneet tulta alleen, vaikka osalle nuorista viikko putkeen tavallisella leirillä siskonpedeissä ilman omaa rauhaa voi olla henkisesti raskas. Heille rippikoulu on antoisampi, jos he saavat välillä rauhoittua kotona, Henri Kesti toteaa.
– Yleensä perhe haluaa nuoren yöleirille hienojen kokemusten vuoksi. Viime kesänä kaikki rippikoulut olivat päiväleirejä ja kodeissa selvästi huomattiin, että nekin voivat olla antoisia ja onnistuneita.
Mikä on Jeesus?
Yhteiskunta on nopeassa tahdissa maallistunut, yhä harvempi kuuluu kirkkoon ja moni suhtautuu negatiivisesti kaikkiin uskontoihin. Näkyykö tämä leirityössä?
– Näkyy. Negatiivista suhtautumista ei niinkään, mutta enää ei voi olettaa, että nuorilla olisi pohjatietoja, Henri Kesti kommentoi.
– Sinällään kaikki ihmiset ovat samalla viivalla suurten elämänkysymysten äärellä, mutta sen jälkeen, kun koulujen uskonnon opetus muuttui tunnustuksettomaksi, nuorten perustiedot kristinuskosta ovat rapautuneet. Kaikki tietävät suurin piirtein, mikä on joulu, mutta eivät sitä, mikä on Jeesus.
Yhteisöllisyys lisääntyi
Kun toimittaja kysyy isosilta, kokevatko he leirin uskonnollisuudessa ja kristinuskossa jonkin vaikeana, vastausta mietitään pitkään.
– Kun riparilaisten kanssa puhutaan Raamatusta ja uskon asioista, meidän pitää olla varovaisia. Emme tiedä, mitä riparilaiset ajattelevat ja mihin he uskovat. Siksi meidän on oltava neutraaleja eikä tuoda voimakkaasti omia mielipiteitä esille, Ida sanoittaa lopulta.
Joka tapauksessa he kannustavat lähtemään isosiksi.
– Isoskoulutus on todella kivaa, he kehuvat.
Kestille isosten kehut tulevat helpotuksena. Isosleirejä pystyttiin pitämään koronan vuoksi vain yksi, ja muutoin isoskoulutus on tehty pienissä tapaamisissa ja etänä.
– Riparileikkejä on aika absurdia vetää etänä. Onneksi isoset ovat urheasti pysyneet mukana, hän kommentoi.
– Lisäksi perheet ovat yleisesti olleet aiempaa yhteisöllisemmin mukana meidän työssä. Ehkä se, kun yksi vuosi menetettiin, sai perheet havahtumaan rippileirien ainutlaatuisuuteen.
Lounas jo aamukymmeneltä ja suvivirttä joogaten
– Täällä on ollut tosi kivaa! Aika lailla sellaista kuin odotimmekin, kertoivat rippikoululaiset Elena Kinnunen, Aino Viitala ja Mirella Alkki Pyölinrannassa.
Tämän jutun ilmestyessä heidän rippileirinsä on lopuillaan ja tulevana sunnuntaina heidät konfirmoidaan.
Pelkona oli, että leiri viime tipassa peruttaisiin koronatilanteen vuoksi, mutta leiri saatiin kuin saatiinkin järjestymään. Kappalainen Henri Kesti kertoo, että henkilökunta jännitti yhtä paljon. Vasta toukokuussa tuli virallinen lupa.
Nytkin rippikoulussa on useita poikkeusjärjestelyitä. Leirien tulee olla omia kupliaan, eli ulkopuolisia vierailijoita ei ole eikä esimerkiksi pappi voi lähteä leiriltä kasteisiin tai hautajaisiin. Seurakunta palkkasikin lisää väkeä, jotta leirit saatiin hoidettua.
Leirien arjessa koronaepidemia on näkynyt esimerkiksi siinä, että Kunstenniemessä eri leirit eivät saa kohdata toisiaan, minkä vuoksi ruoka-aikoja porrastettiin ja yhden leirin lounas oli jo kello 9.45.
– Nuoret ottivat asian hyvin. Keittiöhenkilökunta teki sitten kello viiden päivällisen teiniystävälliseksi, eli meillä oli esimerkiksi kebabia ja pizzaa ruokana.
Leiriltä on täytynyt poistua pientenkin flunssaoireiden vuoksi, ja muutama on joutunut lähtemään kotiin. Jäiköhän jollakulla konfirmaatio saamatta, kun oppitunneille ei päässyt flunssan vuoksi?
– Noo, kirkon opissa armo on aika keskeisessä asemassa, Kesti muotoilee.
Elenasta, Ainosta ja Mirellasta hauskinta leirillä oli haastatteluhetkeen mennessä ollut Töh-peli. Siinä käytiin Raamis-ryhmissä rasteilla, joissa muun muassa piti laulaa joogaten Suvivirsi.
Pyölinrannassa lounas on ollut tavalliseen aikaan. Onko tytöillä silti jotain omaa evästä mukana?
– Joo! Kaikenlaisia herkkuja ja shipsejä. Ja suklaarusinoita! tytöt nauravat.
Muutettu artikkelia 15.7.2021 kello 10.45. Korjattu Ulla Haaralan nimi oikeaan muotoon. Alkuperäisessä tekstissä sukunimenä oli Haapala.
