Hikikarpalot puskevat otsalle jo elokuvasaliin jonottaessa, kun pelkäät, äkkääkö lipuntarkastaja reisiin teipatut karkkipussit. Onneksi varsinaissuomalaisilla on Ruisrockin ansiosta salakuljettamista 50 vuoden kokemus.
Valojen sammuessa voi huokaista helpotuksesta ja irrottaa vähin äänin teipit. Juuri, kun maistat sokerin huulillasi, mieleesi juolahtaa, että salissa seisovilla vartijoilla voi olla käytössään pimeänäkökiikarit. Odotat, että vartija katsoo muualle ja nappaat vaivihkaa ensimmäisen karkin. Huh, ei huomannut mitään! Tunget kertaheitolla puolipussillista suuhun, koska toista tilaisuutta ei välttämättä tule.
Elokuvan päättyessä sinulla on voipunut ja euforinen olo. Juonesta et muista mitään, mutta olet voittanut henkilökohtaiset vastoinkäymiset.
Pahimus arvelee, että Finnkinon eväskielto onkin oikeasti nerokas tapa tehdä elokuvaelämyksestä täydempi. Lännenelokuvaa katsova perheenisä saa tuntea hetken olevansa lainsuojaton ja Robin Hoodia fanittavat lapset voivat kokea itse, miltä tuntuu vedättää suuryritystä…
Pahimus ei kannusta rikkomaan sääntöjä. Sen sijaan paikallisen leffateatterin kannattaisi mainostaa, että meilä eväiden syöminen on luvallista. Se on kuitenkin tehokkain tapa saada salit täyteen…
